"No, mistäs sitten aloitetaan?" Riri löi kätensä yhteen, kun törrötimme kuin lumiukot hiljaisessa tallissa. Vain tuuli pyyhki lattiaa saaden heinänkorret tanssimaan pitkin käytäviä. Riri olikin sitten extempore pyytänyt minut apuunsa iltatalliin, mutta en ollut pannut vastaan, olihan huomenna sentään kymmenen aamu. Tallin omistaja oli näköjään mietteliäällä tuulella, sillä hän vain ojensi minulle muutamat riimut ja narut samalla leukaansa mietteliäästi rapsuttaen, hiljaisuuden vallitessa. Hymähdin ja niin lähdimme kohti tarhoja.

Minä sain ensiksi tietysti hakea Fossen ja shettikset tarhasta, mitä Riri nyt vähän epäili, että saisinkohan kolme ponia samanaikaisesti talliin - siis turvallisesti, kyllähän se vaarallisesti kävi leikiten! Jahtasin ensin Rimpun tarhan perältä ja nappasin sitten helpot Ringon ja oman pikku Fosseposukkaiseni mukaan, jotka saivat herrasmiehinä kävellä vierekkäin toisella puolellani, kun toisella kädellä tappelin Rimpu-neidin kanssa.
"Kas näin se sujuu!" kailotin kauempaa Ruusan ja Rassen kanssa löntystävälle Rirille.

Seuraavaksi sainkin taluttaa jättiheppa Reiskan sisälle talliin, joka ei kaikeksi onnekseni syönyt minua, vaikka sitä vahvasti epäilinkin. Eipä aikaakaan kun kaikki hevoset olivat sisällä hulluna karsinassaan pyörivää Peikkoa myöten ja tarhojen avonaiset portit nitisivät ja natisivat tuulen heiluttaessa niitä ulkona.
"Sitten ois ruokapuolen vuoro, kuten tuo eräs jo tuolla ilmoittaakin", Riri virnisti ja lähti johdattamaan minua rehuvarastolle päin.

Riri kulki karsinat läpi heinäkärryn kanssa ja minä sain kipata jokaisen iltamössöt kuppiin, kun hepat olivat käyneet jo heinien kimppuun. Silti jokunen odotti kieli pitkällä ovet paukkuen mössöjä, vaikka juuri olisikin saanut kunnon kasan tuoksuvaa heinää. Peikko ja Ringo olivat ainakin yksiä niistä metelöitsijöistä, mutta Riri vain nauroi sille. Hän alkoi lakaisemaan käytävälle pudonneita heinänkorsia saatuaan heinät jo jaettua.

"Sitten pitäis vielä ruokkia kissat, niin oltaisiin valmiita yöpuulle", Riri naurahti ja antoi minulle ohjeet mirrien syöttämiseen. Nappuloita lorahti kuppiin ehkä hiukan liikaa, mutta ei kukaan sitä huomaisi. Kissat kipittivät kukin mistäkin piilostaan iltapalalle, jota ne jäivät tyytyväisenä kehräten rouskuttamaan. Itse hipsin vielä Fossen karsinalle, jossa poni oli jo saanut mössönsä tuhottua.
"Hyvää yötä, kulta", suputin sen korvaan ja annoin ruunan otsalle pusun.

Niin, hyvää yötä. <3