---

Torstai-ilta alkoi kääntymään kun pääsin lähtemään tallille päin. Olin soitellut tunti-kaksi takaperin Jullelle joka lupasi koukata mut matkalta kyytiin Hoota ratsastamaan, joten kun tuttu auto kaartoi talon eteen tiesin huikata moikat muille läsnäolijoille ja hipsiä talon kuistin kautta Jullen autolle. Siinä muutamien metrien kiitomatkan aikana ennätti tulla kylmä, mikä vähän yllätti. Autoon päästyäni nostin huppua korkeammalle ja yritin peittää suurin piirtein korvani ja koko pääni.
"Moikkelis moi", violettitukkainen Julia tervehti kättä heilauttaen ennen kuin painoi kaasun pohjaan ja kurvasi kohti tallia. Matkan aikana juttelimme tyypillisesti kuulumiset ja Julle se jaksoi ihmetellä miten vieläkin palelin. "No mutta siellähän on vielä luntakin", olin argumentoinut ja Julle vain räkätti itsekseen miten uusi lumi olisi vanhan surma.

Olin parisen viikkoa sitten sopinut Ririn kanssa että alkaisin hoitamaan Sotilaan rinnalla Maxia. Jep, se "iso" kouluratsu joka oli tullut talliin joko joulukuussa tai vasta tämän vuoden puolella. Olin saanut siihen tuntumaa ratsastustunneilla ja olin kouluratsastajana vakuuttunut sen kivoista liikkeistä ja siitä että viimeistään kolmannella tunnilla löysimme yhteisen sävelen. Niin ainakin Heli oli katsomossa vakuutellut. Sotilas alkoi käymään hiljalleen kaikessa pienuudessaan istunnan päälle, mutten ollut valmis luopumaan sen hoitamisesta kokonaan vaikka kisaamisesta olisi kai pian päästettävä irti. Näiden parin viikon aikana olin käynyt muutaman kerran hoitamassa kumpaakin hevosta ja kävimme itseasiassa kerran Rosetan kanssa taluttelemassa kumpiakin hevosia maneesissa ennen tuntien alkua.

Tallille päästyämme tiemme Jullen kanssa erkanivat: hän poistui keräilemään kasaan Hoon tavaroita kun taas itse suuntasin Maxin karsinalle. Heli oli aamutallissa jättänyt ainakin sen ja pari muuta karsinaa siivoamatta, joten ei-niin-tyypillisen nöyrästi suuntasin voivotellen hakemaan kottikärryt ja mahdollisimman kivan talikon käsiini ja aloin raivaamaan karsinaa puhtaaksi yötä vasten.
"Hei Vertsu, hakisitko Maxin sisälle tuntia varten? Ratsastaja ilmoitti tulleensa auton akun loppumisen vuoksi vähän viimetinkaan paikalle", Karoliina huikkasi ohikulkumatkalla selkeästi yllättyneenä nähtyään minut Niken uusissa lenkkareissa mättämässä peeaskaa karsinassa hiukset niskanutturalla.
"Joo, miksikäs ei", vastasin hommia jatkaen.
"Hyppäätkö saman tien narun päähän taluttelemaan?" Karoliina jatkoi.
"Häh...?"
"Työstetään vähän laukkaympyröitä ja etuosakäännöksiä. Lenkkeilyä blondille", nainen virnisti vahingoniloisesti jolloin tajusin koko jutun olleen vitsi. 
"Heh heh", jupisin takaisin.
"Voisit hakea Maxin kuitenkin sisälle, kiitos kiitos", ja niin Karoliina jatkoi matkaansa kohti tallitupaa.

Tyhjentelin kottarit, pistin kaiken paikoilleen ja lähdin rämpimään pihalle loskan ja jään ihmemaahan Maxin tarhalle päin, missä se tarhasikin Peikon kanssa rennosti heinien tykönä. Seera siis tuskin oli ainakaan tallilla. Kyykkäsin rutiininomaisesti aitojen läpi tarhaan, kipitin Maxin luokse, nappasin sen narun päähän, häätelin Peikkoa ääniavuin portilla ja suuntasin Maxin kanssa reippain askelin takaisin sisälle.
Sisällä jätin ruunan käytävään, hain tavarat ja harjasin sen lävitse tarkastellen jalkojen tilanteen. Loimen olin toki välissä kiikuttanut hetkellisesti sen oman karsinan oveen. 
"Rapajalka", mutisin ruunalle jynssätessäni pölärillä heikoin tuloksin jalkaa. Emilia oli Nallen kanssa pesarissa, joten en viitsinyt yrittää tunkea paikalle. Kavioita putsatessa tarkistin kaikkien kenkien olleen paikallaan, selvitin jouhet lävitse (oli aika easy homma!) minkä jälkeen rullailin koulutunnille pinteleitä patjojen kera joka jalkaan. Nakkasin selkään samaan sävyyn mätsäävän huovan, nostin - tai kurotin - satulan selkään ja kirrailin vyötä, minkä jälkeen lämmittelin hetken kuolaimia. Kerkesin juuri suitsimaan ruunan kun paikalle tuli kypärä päässä tummatukkainen nainen, varmaan reilu kaksikymppinen, joka vuolaasti kiitteli hevosen valmistelusta.

Kun ratsukko lähti kohti maneesia huikkasin vielä varmistamaan vyön kireyden, minkä jälkeen vein ovessa roikkuneen sadeloimen kuivumaan pidikkeeseen kuivaushuoneessa. Tavarat sen sijaan jätin paikoilleen käytävälle ja suuntasin tallitupaan.
"No mutta, torikokous, heipodihei!" huikkasin porukalle paikalla. Paikalla oli Zaida, Adelie, Cassandra, Viveka ja Daniela sekä uusi tyttö, joka omisti söpön kimon ponin.
Lössähdin sohvalle harvinaisen rennosti röhnöttämään. Sometauko!
"Mietin pitäisikö osallistua Maxin kanssa pääsiäiskisoissa Helppo A luokkaan vai menisikö kuitenkin..."