Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Kesäkuun viimeisenä päivänä 30.6. on edessä pitkä kilpailupäivä kun tallilla kamppaillaan este- sekä kouluratsastuksen parissa aina aamu yhdeksästä alkaen. Ovet ovat avoinna yleisölle, paikalla on Varustevaunu kilpailutarjouksineen sekä buffetti palvelee päivän ympäri herkullisen lounasbuffetin kera.
Kilpailujen maksut suoritetaan kansliaan ennen omaa luokkaa, missä myös ilmoittaudutaan.
Voit halutessasi osallistua mukaan kilpailuun Lehtiksen hevosella ja siinä tapauksessa esitä 1-3 hevostoivetta osallistumisen yhteydessä.
🦋 Verryttely Verkkaan on varattu aikaa n. 20 minuuttia jokaiselle. Verryttely suoritetaan joko maneesissa tai ulkokentän toisessa, vapaassa päädyssä jos maneesi on liian kuuma. Verryttelyssä ei saa olla ulkopuolisia henkilöitä (poislukien valmentaja ja toimihenkilöt). Esteverkassa verryttelyalue on erikseen ja sinne voi saapua n. 20 minuuttia ennen omaa vuoroa. Hypätään tuomarin tai verryttelyvalvojan (Karo) osoittamaa estettä hänen osoittamassaan suunnassa. Huuda selkeästi "este" ennen omaa hyppyä ilmoituksena muille.
🦋 Kilpailujen tyyli ja avoimmuus Kilpailut ovat avoimet kaikille. Lehtiksen omat ratsukot osallistuvat kilpailuissa CUP kokonaisuuteen jonka finaali kamppaillaan myöhemmin syksyllä 2019. CUP:iin osallistuessasi voit kilpailla osakilpailut vain samalla hevosella.
- Yksi ratsukko saa osallistua max. 1 luokkaan per. laji - Yksi hevonen saa osallistua kahden ratsastajan kanssa - Kilpailupaikalla noudatetaan yleisiä turvallisuusohjeita - Tehtävien takarajoja on noudatettava
Kouluratsastus kello 9.00 alkaen ulkokentällä, luokat tasojärjestyksessä
Osallistujat listataan lähtöjärjestyksessä osallistujalistaan, mikä pätee myös kilpailuissa. Tulokset tullaan jakamaan kahteen osuuteen lajin mukaan (este- ja kouluratsastus), ei luokittain. Tuloksiin vaikuttaa sekä arvonta että oma panos kilpailuihin.
Jälki-ilmoittautuminen tähän topaan 29.6. mennessä muodossa:
Luokka nr. [rv] Ratsastajan etu- ja sukunimi - ratsu
Kilpailutehtävät eivät ole pakollisia toteuttaa (yksittäiseen kisaan osallistujien toteutettava vähintään 1), mutta niiden tekeminen parantaa mahdollisuuksiasi sijoituksiin sekä CUP:iin osallistuessa ranckingissa. Tehtävät ovat kilpailukohtaisia ja tuotokset lähetetään 29.6. mennessä tähän topaan. Halutessasi voit suorittaa vaikka kaikki tehtävät tarinan muodossa, tee kappalejaot kuitenkin otsikoituna tehtävänannon mukaan. Tehtävät kuittaavat kaikki luokat.
1. Valmistautuminen Matkalla kisoihin. Mieltäsi painaa jokin asia tulevia suorituksia ajatellen. Mikä asia on ja kenelle sen kerrot? Sisällytä tuotokseen dialogi haluamasi henkilön kanssa missä avaudut asiasta mikä mieltäsi vaivaa.
2. Verryttely Verryttelyvalvojana toimii tunneilta tuttu Karo, joka on valmiina auttamaan. Sisällytä n. 250 sanan tarinaan dialogi keskustelusta Karon kanssa verryttelyn aikana jossa nainen auttaa sinua hädässä jollakin tapaa.
3. Ennen suoritusta Aina ei mene kuin strömssöössä sosiaalisten suhteiden puolesta edes tallilla: millaisen keskustelun käyt henkilön kanssa vain hetki ennen kisasuoritustasi, jonka kanssa kemiasi eivät yksinkertaisesti syystä tai toisesta kohtaa? Miten se vaikuttaa itseesi? Sisällytä dialogi tarinalliseen kirjoitukseen.
4. Kisasuoritus Radalla katsomon ohi ratsastaessasi kuulet eturivin ihmisiltä kommenttia suorituksesta tai hevosen liikkeestä. Kirjoita lyhyt dialogi siitä mitä keskustelu piti sisällään.
5. Suorituksen jälkeen Ystäväsi tai tallikaverisi ovat kanssa suoriutuneet radalta ja jaatte fiiliksiä keskenänne spekuloiden palkintojenjakoa. Kirjoita dialogi hetkestä ennen palkintojenjakoa kaverin tai kavereiden kanssa.
🦋 6. Raastava sosiaalisuus Kuvatehtävä: piirrä kuva mikä heijastaa otsikkoa. Arvioidaan toteutusta, tyyli saa olla myös humoristinen / dramatisoitu.
🦋 7. Ystävät hämärän jälkeen Kuvatehtävä: Ilta hiipuu ja talli alkaa tyhjenemään - piirrä kaverikuva rankan kisapäivän jälkeen, missä näkyy mahdollisesti väsymys, kisapäivän onni ja illan tunnelma
Cassandra Aarnisalo - Casse Noisette HeB - kuittaus 3
Olimme juuri saapuneet Cassun kanssa verryttelyyn, kun huomasin kentän laidalla keikkuvan tytön. "Mitä pirua tuo täällä toimittaa?" mietin itsekseni. Yritin olla välittämättä ja ratsastaa viileästi ohi, mutten saanut ajatuksiani irti hänestä - Vilma Karttunen, pahin vihamieheni yläkoulusta. Tyttö ilmeisesti kuvasi jotakin toista ratsukkoa kännykällään, ilmeisesti hänen niinsanottua kaveriaan. Karo oli pyytänyt häntä poistumaan verryttelyalueelta jo useamman kerran, muttei Vilma ollut yllätys yllätys hävinnyt mihinkään. Tuo hoikka blondi, jos joku, sai sappeni kiehumaan. "Sun pitää poistua, täällä ei saa olla," sanoin ratsastaessani aidalle närkästynyt ilme kasvoillani. Tyttö oli tunkenut jo aitojen sisäpuolelle saadakseen parempia kuvia ruusukultaisella iPhonellaan. "Tässäkö on nyt se sun uusi hieno kouluhevonen? Eipä näytä kovin hääppöiselle," Vilma sanoi häijysti vaihtaen puheenaihetta. "Tää on mun hoitohevonen, Cassu. Eikä se oo yhtään huonompi, kuin muutkaan - näkisitpä meidän yhteisen ruusukesaldon. Jätin Jinxyn tällä kertaa talliin, että teillä muilla olis edes mahdollisuuksia," vastasin lähtien samalle linjalle tytön kanssa. "Mhm, just joo. En mä edes kisaa, tyhmäkö oot? Näinköhän pääset kirjoituksista edes läpi sitten joskus," Vilma nokitteli hiuksiaan heilauttaen. "Arsch mit ohren! (pylly, jolla on korvat = täysi idiootti) Häivy ennen ku Karo tulee potkimaan sut täältä hittoon," sanoin silmiäni pyöräyttäen ja ratsastaen pois.
Äskeinen keskustelu Vilman kanssa oli kieltämättä saanut sappeni kiehumaan ja erilaiset ajatukset olivat jääneet jyskyttämään häiritsevästi päähäni. Toivottavasti saisin karisteltua ajatukset päästäni vielä ennen luokan alkua, tai radasta ei tulisi sitten yhtään mitään.
Daniela Sundberg-Fight For Flash HeC[ *osallistumme samalla koko lehto cup:iin* br]-kuittaus 1
Istuin autossa Inarin vieressä, toisella kädelläni puristin tytön kättä. Olin tutustunut tuohon paremmin lähiaikoina ja hänestä oli kuoriutunut varsin mukava ja hauska kaveri. Sykkeenä oli varmaan tällä hetkellä miljoona, sillä jännitys ja paineet kasvoivat kokoajan. ”Miten voi jännittää näin paljon, mitä jos Fosse heittää kouluradalla ranttaliksi tai esteradalla kieltelee ja pudottaa minut alas” sanoin haukkoen henkeäni. ”Daniela, rauhassa. Kaikki muutkin kisaavat ja sä tunnet Fossen tosi hyvin. Ja nää on kisat! Niissä kuuluu pitää hauskaa.”, tyttö selitti rauhoittavasti ja mukavasti. ”Kiitos, mutta mitä jos jokin menee pieleen, viimeksikin Fosse oli hajottanut riimunsa.” Jatkoin pientä panikointa, mutta samalla yritin saada paniikkiani Inarin sanojen avulla laskemaan. ”Me kaikki autetaan toisiamme Lehtiksessä, niinkuin sä tiiät. Jos jokin nyt sattumalta menee pieleen, me tuetaan sua.” Inari jatkoi ihme kyllä ihan rauhassa ja mukavasti välittämättä pienestä herpaantumisestani. Aloin saada itseni jo rauhallisemmaksi ja lehtiksen talli tulikin jo pian puiden takaa näkyviin.[
Kuittaus 2 Verryttelyn alussa kisaponini Fosse oli ollut kuin unelma ja kulkenut jopa pienesti muodossa. Olin saanut apuni läpi ja ruuna kulki niin hyvin. Ravissa sain kuullakin mukavaa pärskähtelyä. Laukassakaan veikeä hoito- ja nyt kisaponini ei edes viitsinyt kiusata minua, jännittynyttä 15-vuotiasta poloista pukeillakaan. Olin niin iloinen kun olimme Fossen kanssa käyneet kaikki askellajia läpi. Pitkästä ohjausta nauttiva Fosse venytti kaulaansa niin alhaalla nauttien askellajien sujuvuudesta.
Tämä kaikki kuitenkin päättyi lyhyeen, sillä ruuna, joka oli askellajien verryttelyssä vielä ollut kuin sadusta ihana poni, joka voisi kuinka vain voittaa koululuokan alkoi steppailemaan ja hermoilemaan, kuin mikäkin kouluttamaton varsa alkaessamme hypätä yksittäistä noin 40cm pystyä.. Pari kyyneltäkin ehti jo silmäkulmastani tipahtaa. Onneksi apuun astui ihana Karoliina, jonka tehtävänä oli valvoa verryttelyn kulkua. ”Mikäs teillä on, Fosse näyttää kulkevan todella tahmeasti. Sehän oli askellajien kanssa kuin mikäkin koulukonkari.” Karo aloitti hiukan toruvaan äänensävyyn, mutta tunsin ratsastuksenopettajan sen verran hyvin, että tajusin tuon äänessä myös pientä tsemppausta. ”Fosse ei vain tunnu hyvältä. Enkö enään osaa ratsastaa vai mikä tässä nyt mättää. En saa apujani millään läpi ja se vain vetää kuin mikäkin jukuri esteelle ja sitten kieltää.” Sanoin ja lopussa lopetin tyhmän nyyhkytykseni ja pyyhkäisin kyyneleen silmäkulmastani. ”Hmm, oletko itse pohtinut mistä tuo voisi johtua. Jännittääkö sinua itseä suoritus?” Karoliina kysyi rauhallisena, vaikka oli huomannut pienen hätäännykseni suorituksen suhteen. ”Autossa joo, mutta nyt oikeasti ihan tosi paljon. Mitä jos tää lähtee käsistä vaikka esteradalla ja putoan?” Kysyn ajatellen samalla Karon sanoja 'jännittääkö minua?' ”Tulkaa tuo samainen pysty vielä kerran. Katson nyt sun istuntaa vähän, kun vaikuttaa selkeästi siltä, että jännityt satulassa. Kiitollisuus loisti kasvoiltani ja sanahdin Karoliinalle: ”Okei, kiitos tosi paljon.” Karo nyökkäsi. Siirsin ensiksi ponin raville, jonka jälkeen tein suurehkon ravivoltin, jotta saisin hiukan hallintaan Fossea. ”Rentoudu, sä jännityt siellä jo nyt. Rentouta itsesi, ajattele että ensiksi varpaat, sitten nilkat, pohkeet ja niin edes päin!” Karo huusi esteen viereltä. Nyökkäsin tuolle, vaikka tiesin ettei nainen sitä nähnyt. Tein työtä käskettyä ja tunsin, kun veikeä ruuna allani alkoi kulkemaan hiukan epäjännittyneemmin. ”Hienoa Daniela juuri näin. Sitten nostat laukan ja varot että tuo istunta ja rentous pysyy myös nostossa!”Karo ohjeisti vielä. Annoin pienet, mutta tehokkaat laukka-avut ja pienehkö ruuna nosti lyhyen mutta vahvan laukan. ”Reidet rennoksi!” Nainen vielä korjasi, jonka jälkeen hyppy sujui niin hyvin että pystyin hymyilemään, kuin viimeistä päivää. ”Kiitos Karoliina, en voi olla kiitollisempi.” Sanoin vielä rapsuttelen ja taputellen ruunaa. ”eipä mitään, auttaminen on hommaani” nainen sammahti hymyillen minulle takaisin. - [ ]
Saavuin verryttelyyn hyvillä mielin. Kouluosuus oli sujunut tosi hyvin ja Rasse oli oikein iskussa. Aloitin hyppäämisen pienistä muutaman sentin korotuksilla. Pikkuhiljaa pyysin Karoa nostamaan esteitä ja hypättiin lopuksi huimat 70cm. Lopuksi Karo laski esteet taas kuuteenkymmeneen senttimetriin niin muutkin päästi hyppäämään. Karo kehui Rassen hyppyjä ja neuvoi paikkojen katsomisessa. Kääntymisessä oli hieman ongelmia ja sisäpohje ei mennyt millään läpi. Hermoni alkoi pikkuhiljaa kiristyä ja jännitys laukaisi raivoni. Yritin jatkaa rauhallisuutta ja keskityin entistä enemmän hengittämiseen. Karo huomautteli jatkuvasti huonoista teistä joka johtui sisäpohkeesta.
"Käytä kantapäätä jos sisäpohje ei meinaa mennä läpi" Karo neuvoo.
"Ei se auta!" Erehdyin huutamaan takaisin
"Rentoudu! hevoset ei kuuntele jalkaa jos se on jännittyneenä." Karo rauhoittelee
"Mä en starttaa jos Rasse ei toimi kunnolla" valitin tunteet pinnassa
"Starttaat et sä enää voi perua" Karo kertoo. Karo jatkaa: "Rauhoitu, hengitä syvään ja rau hoi tu."
"Just nyt se ei tuu onnistumaan" Stressaan.
"Jatka ratsastamista ja rentoudu niin Rassekin toimii." Karo vielä neuvoo.
Jatkoin Karon neuvoilla ja Rasse yritti edelleen jekuttaa kuuntelematta pohjetta. Kerran Rasse "pukitti" kun kaivoin ponin kylkeä kantapäälläni. Se oli hyvä virhe koska sen jälkeen Rasse alkoi viimein kuuntelemaan. Käännökset rupesi vihdoin ja viimein sujumaan ja Rasse rupesi rentoutumaan niskasta. Martingaalista oli todenteolla hyötyä kun esteet nousi yli 50cm. Rasse nosti pään kohti taivasta ja mun ohjat löystyi siten että paikkojen säätely hankaloittui. Yritin saada Rassea vielä rennommaksi kaulan ja niskan alueelta jotenkuten onnistuen. n.250sanaa
tuotos 4. "toi aloittelia ei osaa yhtään ratsastaa rassea" Blondi tyttö kuittailee ystävälleen kentän laidalla.
"Hain itsekin Rassen hoitajaksi, mutta Minealla oli etuajo oikeus kun on vissiin hoitanut täällä aiemminkin. " Blondin kaveri vastaa.
"Katso nyt kun se ei saa Rassea edes peräänantoon" Blondi kikattaa kaikkien kuullen.
"Varmaan hävitää tän luokan noilla taidoilla." Toinen tytöistä kuittailee juuri kohdallani.
Radan jälkeen sanon tytöille "Tulkaa itse ratsastamaan ei se niin helppoa ole."
"Mini-Minealla pinna vähän kireellä" Blondi vastaa
Sitten huomaan Blondin olevan ala-aste aikainen kiusaajani jonka takia jouduin joskus vaihtamaan koulua.
"Ei me päästä ku tollaset aloitteliat vie kaikki hevoset" Blondin kaveri vastaa.
Huokaisen syvään ja toivon tyttöjen jättävän minut rauhaan. Tuotos 5. Siirryin tallista radan jälkeen vintille jossa Minttu sekä Zaida vaihtoi vaatteita.
"Miks Belle ei voinu pysähtyä suoraan" Zaida purki raivoansa muihin. "Ei se varmaan niin vinoon menny et ois haitannu arvostelussa" lohdutin "Saan siitä varmaan nelosen" Zaida jatkoi valittamista "Se oli vaan yks pysähdys" Minttu lohduttelee "Tuomari ei oo niin tiukka et se nelosii jakelis" Minttu jatkaa "No en kuitenkaa varmaan pääse palkinnoille" Zaida valittelee "En mäkää Rasse kulki kaula pitkällä koko radan" jatkoin "Ihan varmana pääsette" Minttu lohduttaa. "Lähden nyt kuitenkin katsomaan niitä muita luokkia" Zaida kertoo ja hipyy vintiltä "Miten sun rata meni?" Kysyn mintulta "ihan hyvin ei tullu mitään erityisiä virheitä" Minttu kertoo "Sit sä varmaan pääset palkinnoille" vinkkaan "Ken tietää" Minttu sanoo ja lähtee
*Osallistumme samalla mukaan Lehto CUP kokonaisuuteen!* Kuittaustehtävä 1 - Valmistautuminen
Miten siinä sitten kävikään niin, että vaikka vielä hetki sitten olin menettää toivoni hösön Donnan suhteen, päädyimme heti sen jälkeen osallistumaan mukaan kisoihin - sekä kisakokonaisuuteen Lehto Cup:iin. Huoh, ainakin saisimme vähän yhteistä kisakokemusta, jos ei muuta! Kisapäivän aamu oli valjennut kiireisenä, ja nyt poljinkin jo hiki hatussa jyrkkää ylämäkeä, kohti lehtistä, Minttu tarakallani. Meillä oli jo kiire, jos halusimme ehtiä valmiiksi verkkaan, jonka lisäksi kisajännitys puski päälle. Onneksi matkassani oli tarakalla, lähes yhtä hiessä kuin minä, keikkuva Minttu, jolle saattoi purkaa huolensa. "Voi hemmetti, me ei millään ehditä tätä vauhtia", tuskailin mäen päällä. Minttu tähyili edessä siintävää polkua, jonka päässä näkyi jo tuttu risteys tienviittoineen. "Jep, Vallulle ja Donnalle pitäisi vielä vääntää sykeröt!" tyttö huudahti, ja hoputti sitten minua: "Polje polje!". Kiire ei suinkaan ollut ainoa asia, joka oli mieleni päällä. "Mitä jos Donna on ihan hullu? Se on viimeaikoina ollut treenissä tosi hyvä, mutta koen kokoajan flashbakkeja ensimmäisiin treeneihimme. Silloin kun mikään ei mennyt putkeen. En voi edes sanoa, että pakka levisi, sillä mitään pakkaa ei ollutkaan!" stressasin, samalla kiristäen polkutahtiani. "Älä suotta huoli! Tarkoitushan on pitää hauskaa! Ei sitä tiedä, kenellä tahansa saattaa mennä penkin alle. Onneksi meillä on Lehtiksessä loistava porukka, jossa loppujen lopuksi kommelluksille vaan nauretaan yhdessä! Ja näin huomautuksena, oon sitä mieltä, että teillä menee varmasti enemmän tai vähemmän hyvin!" Minttu rauhoitteli, vaikka hänenkin äänestään paistoi pieni jännitys. Se on ymmärrettävää, varmasti jokainen jännittää kisoja jollain tapaa. "Olet oikeassa", nyökkään myöntävästi, ja saatan jo vähän rauhoittaa mieltäni, "Silti musta tuntuu, että tilanne lähtee käsistä!". Minttu miettii hetken, ja tokaisee sitten, "Onhan siellä ainakin Karo paikalla verkassa! Uskoisin, että siltä voi pyytää apua, jos tilanne vaatii". Totta, tuota en tullutkaan ajatelleeksi. "Aivan, Karo varmasti tarjoaa ilomielin apua! Ja hänen neuvonsa yleensä tepsivät!" hymyilen ja käännän risteyksestä oikealle. Ihan kohta olisimme perillä tallilla! "Ehkä mä nyt koitan hillitä itseni. Eletään siinä toivossa, että kaikki menee hyvin!" huoahdan. Minttu vastaa minulle nyökkäämällä ja virnistää "Onhan sekin jo saavutus, jos selässä pysyy!" En voi sille mitään, vaan purskahdan täyteen nauruun, ja nauramme yhdessä niin, että kummankin vatsaan sattuu, ja olemme kaatua pyörällä ojaan. Vatsaani ei enää koske jännityksestä, vaan riemusta. Hyvä ystävä on paras lääke kaikkeen!
Kuittaustehtävä 5 - Suorituksen jälkeen
Hymyni ulottui luultavasti korviin asti - kirjaimellisesti - kun ravasimme Donnan kanssa pois radalta. Suoritus oli sujunut aiemmin muodostamieni kauhukuvien vastaisesti, ja Donna oli hoitanut homman kotiin hienosti. Omassa ratsastamisessani on kisatilanteessa vielä tekemistä, enkä aina saa vaikutettua hevoseen ja tuettua sitä aivan kuin haluaisin ja samalla tavalla kuin normaalitreenissä, mutta parempaan suuntaan mennään kokoajan! Onnea on tällainen hevonen, jonka kanssa on todentotta kehittymiseen mahdollisuus! "Teillähän meni ihan super hyvin! Sovitte upeesti yhteen!" jo aiemmin tänään useaan otteeseen minua tsempannut, ja myös minulta osakseen kannustusta saanut Minttu huudahti. Hymyilin iloisesti, ja kohtasin myös kisasuorituksensa jo tehneiden Zaidan, Adelien ja Cassandran onnelliset katseet. "Meillä taisi tänään kaikilla mennä aika hyvin, mitä nyt ehdin seuraamaan ja voin ilmeistänne päätellä?" virnistän kysyvä katse silmissäni. Sain vastaukseksi Zaidan pirteät riemunosoitukset ja vähintäänkin myöntäviä nyökkäyksiä. "Kohta stalkataan, ketkä kuulutetaan palkintojenjakoon!" Cassandra huokaisi ihastuksissaan. "Jos me päästään kunniakierrokselle, niin päästellään Vallun kanssa ainakin ihan täysiä!" Minttu nauroi, ja taputti kimon ruunan kaulaa. "Sormet ja varpaat ristissä", sanoin toiveikkaana. Zaida vilkaisi alas varpaitaan, ja tokaisi että, "mä en valitettavasti saa mun varpaita ristiin ratsastussaappaiden sisällä." Minun, kuten meidän muidenkin, oli pakko vain hymyillä. Ihailtuaan saappaidensa kärkiä kylliksi, nosti Zaida tyytyväisyyttä tihkuvat kasvonsa takaisin meihin. "Näittekste kuinka meillä meinas jo pakka levitä radalla Bellen kanssa..." tyttö aloitti. "Mutta sä sait tilanteen upeasti hallintaan!" me muut jatkoimme lauseen innoissamme loppuun. Kaikkien into ja onnellisuus oli käsin kosketeltavissa, kun ratsukko toisensa perään oli ylittänyt jälleen itsensä. "Se oli hieno veto!"
- Tuotoksia saatan kirjoitella vielä lisää ennen eräpäivää, sillä inspiraatiota löytyy, joten tekstejä voi tänne putkahdella vielä lisää!
Kilpailutehtävät eivät ole pakollisia toteuttaa (yksittäiseen kisaan osallistujien toteutettava vähintään 1), mutta niiden tekeminen parantaa mahdollisuuksiasi sijoituksiin sekä CUP:iin osallistuessa ranckingissa. Tehtävät ovat kilpailukohtaisia ja tuotokset lähetetään 29.6. mennessä tähän topaan. Halutessasi voit suorittaa vaikka kaikki tehtävät tarinan muodossa, tee kappalejaot kuitenkin otsikoituna tehtävänannon mukaan. Tehtävät kuittaavat kaikki luokat.
1. Valmistautuminen Matkalla kisoihin. Mieltäsi painaa jokin asia tulevia suorituksia ajatellen. Mikä asia on ja kenelle sen kerrot? Sisällytä tuotokseen dialogi haluamasi henkilön kanssa missä avaudut asiasta mikä mieltäsi vaivaa.
2. Verryttely Verryttelyvalvojana toimii tunneilta tuttu Karo, joka on valmiina auttamaan. Sisällytä n. 250 sanan tarinaan dialogi keskustelusta Karon kanssa verryttelyn aikana jossa nainen auttaa sinua hädässä jollakin tapaa.
3. Ennen suoritusta Aina ei mene kuin strömssöössä sosiaalisten suhteiden puolesta edes tallilla: millaisen keskustelun käyt henkilön kanssa vain hetki ennen kisasuoritustasi, jonka kanssa kemiasi eivät yksinkertaisesti syystä tai toisesta kohtaa? Miten se vaikuttaa itseesi? Sisällytä dialogi tarinalliseen kirjoitukseen.
4. Kisasuoritus Radalla katsomon ohi ratsastaessasi kuulet eturivin ihmisiltä kommenttia suorituksesta tai hevosen liikkeestä. Kirjoita lyhyt dialogi siitä mitä keskustelu piti sisällään.
5. Suorituksen jälkeen Ystäväsi tai tallikaverisi ovat kanssa suoriutuneet radalta ja jaatte fiiliksiä keskenänne spekuloiden palkintojenjakoa. Kirjoita dialogi hetkestä ennen palkintojenjakoa kaverin tai kavereiden kanssa.
🦋 6. Raastava sosiaalisuus Kuvatehtävä: piirrä kuva mikä heijastaa otsikkoa. Arvioidaan toteutusta, tyyli saa olla myös humoristinen / dramatisoitu.
🦋 7. Ystävät hämärän jälkeen Kuvatehtävä: Ilta hiipuu ja talli alkaa tyhjenemään - piirrä kaverikuva rankan kisapäivän jälkeen, missä näkyy mahdollisesti väsymys, kisapäivän onni ja illan tunnelma
120cm Milla Kivelä Prince Toffee 1. Kuittaus Olen tallilla ja sain juuri Prinssin koppiin. Joudun kuitenkin käymään vielä vessassa 2 kertaa ja tarkistamaan että kaikki on mukana. " Mun on pakko hakee viel prinssin pintelit!" Sanon parhaalle kaverilleni Irikselle, ja lähden hakemaan pinteleitä. " Milla, me myöhästytään kohta. Ala tulla!" Iris huutaa mulle. " Joo joo!" Vastaan ja menen autoon. " Mut hei! Pakkasinks mä Prinssin martsan?" Kysyn, ja tarkastan viel sen. Sitten lähdetään.
2. Kuittaus Ratsastan verkkakentälle. Verkkaan rauhassa Prinssin valmiiksi esteille. Nostan laukan. * Herrallahan on paljon virtaa! Mut se on vaa hyvä juttu, ni rata on nopeempi. * Mietin laukatessani linjaa. Sitten alan tulemaan estettä. Prinssillä on niin paljon virtaa, etten uskalla antaa sille pohjetta ennen estettä. Prinssi pysähtyy, en ollu valmis ollenkaan kieltoon, ja pukkiin joten lennän sieltä alas. "Just tätä mä pelkäsin..." Sanon Karolle ja nousen ylös. " Onko kaikki hyvin?" Karo kysyy, ja vastaan että "on" Seuraavaksi otan esteen takana seisovan punaruunikon Prinssin kiinni, samalla kun Karo korjaa estettä. Talutan Prinssin valmentajani luo, ja valkku auttaa mut viel selkää, ja säätää jalustimen paremmin. " Menipä taas hienosti" Tuhahdan Irikselle. " Älä viitti, kaikki putoo joskus, ja sain hienon ja hauskan kuvan. " Iris sanoo mulle. "Tuuppa uusiks, ja rentoudu! Älä kuvittele ettei pohjetta tarvii. Pidä se tukena, muttet kuitenkaan anna sitä liikaa! Mä nään susta et sua jännittää. " Karo sanoo mulle. Nostan laukan tympääntyneenä, ja ohjaan esteelle. Prinssi hyppää kuin hyppää seuraavat hypyt hyvin! Yks kielto tuli toistamiseen, mutta jännitin taas liikaa." jännität taas liikaa! "Karo huomauttaa. Joka hypyn jälkeen tulee pukki." Miten saisin tän lopettamaan pukittelun? " Kysyn Karolta." Anna sille pohkeita joka kerta kun se aikoo pukittaa tai esteen jälkeen. Mutta älä päästä liian nopeaan laukkaan, jotta se pysyy sun hallinnassa!" "Johtuukohan se prinssin satulasta tai jaloista?" Kysyn Karolta. " Voi olla. Onko satula sille varmasti sopiva?" Karo kysyy. " En tiiä. Se on ratsastukoulun satula." Vastaan. "Okei, se voi johtua siitä." Karo sanoo mulle. " No joo, en kyl tiiä et onks sil jumeja. Mut nyt ei oo aikaa miettii sitä." Sanon karolle. " Jep. Mutta tarkistakaa sen selkä radan jälkeen ettei sillä ole jumeja! Tarkastakaa myös satula! " Karo sanoo. " Joo. Pitää viedä tonne eläinlääkärille ja satulan sovittajalle. " Vastaan." Mutta tule vielä kerta! " " Kiitos ihan tosi paljon! " Kiitän Karoa joka hymyilee ja vastaa iloisesti, " Auttaminen on mun työ!" "Milla! Sun vuoro mennä radalle! " Valmentajani huutaa mulle. Mua alkaa taas jännittää hirveesti. Juuri kun sain jännityksen pois. Lähden käynnissä kentältä. "Onnea!" Toivottavat mun valkku ja Iris, sekä mun koko perhe.
5. Kuittaus Ravaan pois radalta, ja hymyilen vaan, valmentajani on minua vastassa. "Se meni upeasti!" Valmentajani sanoo. "No nii meni! Prinssi näytti kulkevan sun ajatustes voimal!" Iris sanoo hevosensa Cindyn selästä. " Miten sä oot Cindyn seläs? Hyppäsiks säki??!" Kysyn Irikseltä iloisena. "En sentää! Menin koululuokan." Iris vastaa. "Mitä? Et sä mulle kertonu!!" Sanon kaverilleni. "No joo... En nii. Mut ei puhuta siit. Mut sul meni mielettömän hyvin!!" Iris ylistää. " No joo, Prinssi hoiti homman kunnialla maalii! Mut meinasin tippuu siin ennen kolmatta estettä..." Sanon. "Mut et tippunu!! Prinssi pelasti tosi hyvin!" Iris sanoo innoissaan. "Nii pelasti. Mut nyt ootetaa palkintojenjakoa." Vastaan iloisena. .
Max oli ollut verryttelyssä liian letkeä mikä sai korvani savuamaan - ei ihan kirjaimellisesti kuitenkaan. Ohjasin ruunan verkka-alueen laidalle missä Karoliina seistä nökötti valmiina auttamaan. “Unohdin raipan pois ja kannuksetkin ovat tallissa ja Max on tahmea kuin vasta jauhettu purkka”, puuskaisin tuskallisesti Karoliinalle huoleni joka nyökytteli ymmärtäväisesti. “Enkö muistuttanut vielä eilen tavaroista?” hän varmisteli. “No joo, mutta mitä mä nyt teen? En haluaisi nolata itseäni tuolla kisaradalla tuomareiden edessä”, parahdin kun Karo ei tuntunut ottaneen ongelmiani tosissaan. Tummatukkainen nainen kurtisti kulmiaan epäuskoisesti mikä taas sai omat kulmakarvani kohoamaan kysyvään ilmeeseen. “Häh?” “No ratsastat tietenkin. Nyt vain lässähdit selkään ja matkustit kuin Karibian risteilyllä - vähän ryhtiä ja uutta asennetta niin raipalle ja kannuksille ei pitäisi olla tarvetta”, nainen ojensi minua vahvojen sanojensa kautta jättäen oloni lähinnä edelleen hämmentyneeksi. No siinäpä oli vasta suoria sanoja kerrakseen! “Tee siirtymiä ja pyri nopeaan reagointiin. Pidä Max hereillä koko ajan mutta älä väsytä sitä vielä verkan aikana liikaa”, Karo tarkensi ja täsmensi ohjeita sen puolesta mitä olisi kannattavinta tehdä ja sivusi sitä mitä tulisi välttää. Max heilutteli hännällään kärpäsiä jotka surisivat ympärillämme ja seistä möllötti yllättävän nätisti paikallaan. “Okei, okei, calm down. Tota, kauankohan tässä on vielä aikaa?” vaihdoin smoothisti puheenaihetta pysyen silti asiassa omalla tasollaan. “Ihan tarpeeksi siihen että saat hevosen liikkumaan napakasti. Älä tuijottele kelloa vaan mene fiilispohjalta, mututuntumalla sen suhteen miten Max liikkuu. Lopeta hyvään suoritukseen, älä huonoon ja pistä ruuna tekemään oikeasti töitä niin hyvä tulee”, Karoliina summasi keskustelun, taputti rautiasta kaulalle ja päästi meidät verkan pariin takaisin.
3. Ennen suoritusta
Verkka oli sujunut lopulta ihan keskinkertaisesti, meillä ei Maxin kanssa vielä ollut yhteistyö ihan parhaassa kuosissa verrattuna vaikkapa Cassandraan ja Cassuun joilla yhteistä eloa oli takana jo vuoden päivät. Istuin Maxin selässä kentän lähellä psyykaten itseäni tulevaa varten ja kertasin mielessäni koulurataa ihan alusta loppuun asti. Kavioiden kopahtelu maata vasten kiinnitti huomioni. Henriikka oli ratsastanut paikalle isolla kimolla hevosella ja hän pysähtyi viereeni. No just. "Saatko tuolla edes laukkaa nousemaan?" kysyin toiselta blondilta joka mulkaisi suuntaani merkitsevästi. "No ainakin verkassa meillä oli enemmän vauhtia mitä teillä yhteensä", Henriikka vastasi. "Tässä duossa vauhdista vastaa kylläkin hevonen", jupisin takaisin keskustelua jatkaen. Henriikka naurahti sarkastisesti, "olipa hauskaa." "Ainakin sain sut nauramaan", huomautin turhautuneesti. "Se oli sarkasmia, typerä barbi", Henriikka pyöräytti silmiään, antoi pohkeita ratsulleen ja he lähtivät kohti omaa suoritustaan. Toivon mukaan itsekäs noita-akka tippuisi hevosensa selästä. Harmi vain etten kykenisi keikkumaan kentän laidalla taltioimassa tilannetta jos se sattuisi.
Istuin votitin päätteeksi harjoitusraviin tein kevyen puolipidätteen, rutistin silmäni kiinni ja siirsin sisäpohjettani jännittyneesti eteenpäin ja painoin sillä kylkeä vasten. Pinja huiskaisi vastaukseksi häntäänsä ja käänsi kaulansa laitaa vasten. Napautin uudestaan sisäpohkeellani ja silloin Pinja hyppäsi pystyyn sisällepäin ja heti kun etukaviot oli maassa teki hän ison pukin. Lensin sieltä kaulalle ja olin vähähällä tippua, mutta Karo tuli paikalle nappaamaan Pinjasta kiinni, jolloin pääsin istumaan satulaan. Hengitin nopeasti muutaman kerran ja sitten lähdin takaisin uralle. - Tästä verryttelymme pääosin koostuikin.
Olin aina entistä enemmän jännittynyt ja aloin miettiä oliko estekisat, vielläpä tällä korkeudella kannattavat. Jokaisen temppuilun jälkeen toistin taas seuraavat: puolipidäte, laukka-avut, maiskutus ja toivo parasta.
No, ainahan saa toivoa, mutta tällä kertaa toivomisesta ei tainnut olla hyötyä, kun olin kyllä jollain verukkeella saanut sen laukkaan ja matalasta ristikosta yli. Mutta kun este laitettiin 50cm korkeudelle, jännityin lähestymisessä, joten Pinja käänty juuri kun minä lähdin hyppyyn joten iskeydyin suoraan maahan ja koko este rämähti maahan. Toivoin voivani jäädä maahan, mutta noustava oli. Karo oli tullut kysymään vointiani ja auttamaan minut ylös. Ihan vähän päähän olin valehdellut, vaikka oikeasti pääni oli kolahtanut aika tavalla maahan. Kisojen jälkeen vuorossa olisi siis uuden kypärän hankkiminen, joita olenkin Varustevaunun verkkokaupasta katsellut. Pinjan oli napannut minulle vähän vieraampi kasvo, jonka kuitenkin tiesin Maisa ksi. Hänkin kysyi vointiani ja kun olin kertonut olevani kunnossa hän sanoi hymyillen "Kakkua sitten!" Naurahdin ja sitten hän meni roikkumaan toiselle puolelle. Aluksi en meinannut päästä selkään, kun huimasi niin paljon, mutta kolmannella kerralla pääsin kyytiin.
Uralla laukannostossa Pinjalla oli hauskaa ja minulla oli tasapaino koetuksiööa. Tämä oli varmaan hirvein verryttely. Päätäni särki, poni ei totellut, pelkäsin pyörtyä ja lisäksi minua nolotti ihan järkyttävän paljon. Lopulta hirveän taistelun jälkeen olin taas kaulalla. Karo tuli jälleen apuun ja kysyi "Miltä tuntuu?" Silloin kyynel vierähti poskeani pitkin. "Mä en halua osallistua" sanoin ääni väristen samalla kyynelten valuessa silmistäni. "En saa Pinjaa yhtään kuunteleen. Se vaan temppuilee enkä osaa ratsastaa sillä yhtään." kaikistin ulos. "Kuules nyt, sä kyllä osallistut, koska mä tiedän että sä osaat ratsastaa sillä." Karo sanoi ystävällisesti! mutta päättäväisellä äänellä. "Mä pelkään mennä sillä, kun en ees saa sitä laukkaan" jatkoin. "Hengitäs nyt rauhassa" hän sanoi ja jatkoi "Sä osaat kyllä ratsastaaa Pinjalla. Ja sä saat sen noista esteistä yli. Kyllähän se on pukitellut, pomppinut pystyyn ja kieltäny esteille treeneissäkin ja silti sä oot uskaltanu mennä sillä ja näyttäny kaapin paikan." Kuuntelin keskittyneenä ja kyyneleeni olivat kuivuneet poskilleni. "Se on eriasia kisoissa ja meiän pitäis olla jo otettu verkkahyppyjä, enkä oo saanu ees laukkaa sujumaan." väitin vastaan, vaikka Karon sanat olivatkin jo kohentaneet varmuuttani. "Nyt suoristat selkäs, otat napakan asenteen katsot eteenpäin ja päätät että se menee jokaisesta esteestä yli, sä pysyt selässä ja laukka pyörii!" Karo sanoi napakasti. Otin paremman asennon, mutta silti epäröin "Mä oon monta kertaa tippuunu Pinjalta kisoissa. Entä jos tääkin päättyy niin?" "Ei se pääty niin, etkä sä voi sitä etukäteen miettiä. Pinja tykkää hypätä, sä osaat ratsastaa, joten menkääs nyt hyppäämään!" Karo sanoi rohkaisevasti, enkä voinut enää väittää vastaan. "Syteen tai saveen!" Ajattelin ja napautin pohkeet ponin kylkiin. Päänsärky alkoi taas, mutta tällä kerralla sysäsin sen sivuun ja napautin pohkeet ja raipan uudestaan kun Pinja lähti peruuttamaan. Verryttelystä tuli loppujen lopuksi aika lyhyt, mutta Karon ohjeistuksen avulla olin päässyt ylittämään onnistuneesti muutaman esten ja Pinja oli lopettanut testailun, kun huomasi kuka määrää! 546 sanaa😅
"Ihan mahtavaa! Me selvittiin ehjin nahoin radasta!" Zaida puuskahtaa. Nyökettelen myöntävästi. "Max oli kyllä aika kiva" Veronica sanahtaa ja kohta alkaa kiistely kenen heppa oli tänään paras. "Vallu oli ihan super hieno!" "Dana voittaa söpöydellään!" "Muska teki ihanasti kaikkensa mun puolesta!" "Kaikki meni tosi hyvin, mutta kohta nähdään kuka oli paras!" "Cassu oli aivan ihana, mutta Rasse oli kyllä aika hieno!"
Kun hälinä on laantunut, avaan suuni. "Meidän varmaan pitäisi mennä varustamaan hevoset, jotta päästään palkintojen jakoon, jos ne hevoset oli oikeasti hyviä!" Naurahdan Mintun ja Minean nyökytellessä.
