Suomi 100-vuotta ja minä olen tekemässä aamutallia.

Tallin piha on yhä pimeä ja erittäin hiljainen kun taaperran lämpimään talliin. Vastaanotto on lämmin: hevoset hörähtelevät, käytävässä saattaa nähdä muutamien päät karsinan ulkopuolella odottamassa ruokaa suuhunsa.

"Huomenta hepat", tervehdin kaikkia ja joku - luultavasti Reiska - potkii etusellaan karsinan ovea käskien minua toimimaan ripeämmin.

Hevoset saavat nopeasti ruokansa sekä aamuheinänsä eteen. Sillä aikaa käyn ulkona laskemassa kaikille uutta vettä, sillä yön aikana vedet olivat kerenneet jäätyä. Riri oli yöksi jättänyt pannuhuoneen lämpenemään, jotta nyt aamulla saan laitettua hevosille lämmintä vettä tarhoihin. Se ei jäädy yhtä nopeasti.

Vien hevoset yksitellen pihalle, lukuun ottamatta shetlanninponeja sekä Rassea ja Ruusaa. Suomalaiset heposet saavat minulta erikoisrapsut - olivathan ne osatekijöinä Suomen itsenäistymistä ajatellen! Loput aamuheinät hevoset saavat ulos paitsi ne, jotka ovat vapaalla heinällä. Osalla on loimi päällä pakkasen takia kun taas etenkin ponit mennä viilettävät ilman loimia vielä pitkän aikaa - niiden talvikarva on järjettömän paksu ja tuuhea. Onneksi minun ei tarvitse olla koko ajan putsaamassa sellaista.

Tallissa ruokin vielä kissat, jotka kaikki pyörivät ainakin lähettyvillä ruokaa odottaen. Lakaisen hiljenneen käytävän puhtaaksi.

Kun pääsen lähtemään kotia kohti, on aamu alkanut kirkastumaan pihalla.

Ilmeisesti on tulossa aurinkoinen ja kaunis päivä.

Onnea Suomi!