Alas tultua hoidin ruunan oikein huolella ja kylmäsin jalat. Jätin ruunan karsinaan, sillä jäisin pian suorittamaan iltatallia. Rirille oli tullut kiireitä eikä olisi yhtään ongelma jäädä tallille koko yöksi. Eihän minulla ollut enää koulua, kun yhteishaut hevosopistoon olivat vasta ensivuoden puolella.

Homma jatkui sillä, että putsasin Poppiksen tavarat kunnolla ja asetin ne takaisin omalle paikalleen. ”Mitäs sitten”, hymyilin ja annoin ruunalle pienen palkintonamin. Muut alkoivat valua koteihinsa tai omiin pieniin nurkkauksiinsa. Päätin sitten laittaa heinät sekä rehut valmiiksi ja lähteä sitten vasta hakemaan nököttäjiä tarhasta. Hakeminen oli oma pieni operaationsa. Hevoset huusivat ruuan perään ja ramppaaminen oli todellista, vaikka kahta hevosta ja useampaa ponia pystyi samaa aikaan viemään. Ketään ei onneksi aiheuttanut pään vaivaa, tulivathan kaikki onneksi hyvin toimeen keskenään. Peikko sai oman ruhtinaallisen kyytinsä, sillä orihan tuo oli.

Tallissa kulkuset kilisivät ja hevoset ihmettelivät koristelun kauneutta. Olivathan jotkut laittaneet oikein överiksi, mutta sehän kuuluu tähän meidän kulttuurimme. Lasihevonen roikkui Murpen karsinassa ja kaikki havittelivat omia herkkujaan. ”Kohta”, hymyilin ja aloin jakamaan ruokia reippaasti. Hetken päästä kaikki rouskuttivat tyytyväisesti iltaruokiaan. Aloin vaihtamaan märkiä loimia puhtaisiin, niin ei tarvitsisi ressukoiden palella yöllä. Lopputarkastus ettei hevosilla ollut ruhjeita ja tarvittaessa harjasin kaikki rennosti läpi. Käytävää ei tarvinnut kuin siistiä ja katsoa, että ovet ovat kiinni ja lukittuina sekä varmistaa ettei kukaan jää lukkojen taakse. Loppu silaus, yövalo päälle ja alkoi matka kohti kotia raskaan illan jälkeen.