Maanantai 12.02.2018
Viimeinkin lomalomaloma! Enpä olisi uskonut vielä kymmenen vuotta sitten uskonut, että vielä 26-vuotiaana äijänkäppänänä lähtisin mukaan hevosleirille. Kurvasin Lehtovaaran pihaan, jossa olikin jo väkeä kuin pipoa. Monenmonta tuttua kasvoa, mutta siltikin muutama uusi, olisikohan täällä uusia hevosia. Hiippailin huomaamattomasti ihmisjoukon takariviin, ollessani luonnollisesti hieman myöhässä. Riri jakoi meidät mökkeihin, minä majoittuisin Eetun ja Ronnien kanssa. Pohdin kuinkahan jutut menisivät yksiin, Eetun kanssa toki olin tullut tutuksi jo aikapäiviä sitten, mutta Ronnie oli aivan uusi tuttavuus, mitä nyt toki muutaman kerran tallikäytävällä olin nähnyt. Mopoista se kuulemma tykkäsi, että ei se varmaan ihan susi ollut. Mökkijaon jälkeen saimme leirihoitsut, Minä ja Ashrik luonnollisesti, Ronnie tuli omallaan, jollain Gigillä ja Eetu sai herkästi kuumuvan, mutta kapasiteetikkaan Fionan.
Riri alkoi esitellä paikkoja, jonka skippasin smoothisti ja livahdin rapsuttelemaan Ashrikia. Pian Jesse ilmestyi viereen virnuilemaan.
"Jaahas, täällä tää porkan vanhus on rebelinä, eikä lähteny mukaan. Mistäs moinen kapinahenki"
"Heitä nyt pois, mitä sä sitäpaitsi täällä teet, eikös sun pitäis olla mukana" naurahdin takaisin.
Sananvaihto jatkui kiivaana, kunnes Riri lampsi porukan kanssa paikalle.
"Ja tässä näette porukan kakarat, eivät ehkä iällisesti ole nuorimpia, mutta henkisesti kyllä. Tässä on siis tallimestarimme Jesse ja eläinlääkärimme Kook..Kristian." hän puhui suureen ääneen.
Vilkaisin Jesseä ja kumpikin purskahti nauruun.
En ollut raijannut tavaraa mukanani ylenmäärin, ainoastaan viikonloppulaukullisen, joka oli pakattu siististi pystyviikaten. Nostin laukun mökkin sängylleni ja istahdin odottelemaan muita.
"Mä haluun yläsängyn" Ronnie huudahti.
"Ei kun mä" Eetu intoutui tinkaamaan.
Hymyilin tyytyväisenä, ehkäpä olin jo aikuinen kun olin vapaaehtoisesti valinnut alapedin. Edelliskerran olin nukkunut ylhäällä ollessani armeijassa.
"Monelta se tunti oli ja mitkä hevoset kenelläkin on?" kysäisin.
"Sä se et vissiin kuunnellu ollenkaa?" Ronnie irvaili.
"No en mä hirveesti ku.." aloitin.
"Se tais olla neljästä viiteen missä me oltiin, istuntatunti. Sä meet Ashrikilla ja mä Fionalla. Ronnie oli sillä sen jälkeisellä tunnilla. Mut sitä ennen on lounas ja siellä on makaronilaatikkoa. Mä lähden ainaki syömään!" Eetu kertoili.
Talli oli täynnä tohinaa kun varustin mustalle arabiorille kouluratsastusvarusteet, viimeisenä nakkasin Ashrikin selälle enkkuviltin. Putsasin käteni mustiin housuihini ja kiskaisin makian karvareunuksisen takin kiinni. Takin ottaisin pois kun pääsisimme maneesiin ja tulisi lämmin, siihen saakka pitäisin kyllä takin päälläni. Maneesissa oli jo Veronica Poppiksella, Nova Muracolla ja Frida Breezellä. Takanani käveli Eetu Fionan kanssa ja Merru Reiskan kanssa. Maija-Stiina oli vielä tallissa Rassen kanssa, kuten Kiia ja Fossekin. Talutin orin keskelle maneesia ja heilautin itseni orin selkään sujuvalla liikkeellä. Itsenäisten alkulämpimien jälkeen Riri pisti meidät kunnolla hommiin, jalustimet ristiin hevosen kaulalle ja vastaavaa rääkkiä. Sain noottia siitä, että en istu suorassa, puristan yläpohkeella ja kätenikin vatkaavat. Virnuilinkin, että onneksi sentään kyydissä pysyin.
Ratsastuksen jälkeen vuorossa oli vapaa-aikaa muiden tunnin aikana. Käytin ajan hyödykseni ja kävin tällä välin ratsastamassa hoitohevoseni Peikon, jolla ei ollut omaa hoitajaa leirillä. Muiden tultua omalta tunniltaan oli vuorossa vapaa-aikaa, saunomista ja rohkeimmille avantouintia. Machoiltiin tietysti äijäporukalla ja painuttiin kaikki avantoon. Vitsit mikä euforinen tunne! Tytöistä ei tietenkään tiedetty kuka kävi ja kuka ei, mutta kova kiljuminen sieltä kuitenkin kuului. Loppuviimein oli iltapalan aika, grillattiin makkaraa ja syötiin patonkia. Painuin aikaisin nukkumaan, jotta voisin auttaa seuraavana aamuna aamutallissa. Eetu taisi höpötellä Ronnien kanssa pitkäänkin, mutta minä nukahdin pian syvempään uneen mitä olin nukkunut viikkokausiin. Nauruterapia ilmeisesti auttoi henkilökohtaisesti stressiin paremmin kuin hyvin.
Tiistai 13.02.2018
Olin aamulla tikkana pystyssä ja kävin auttamassa aamutallissa. Minä jaoin heinät ja Jesse muut sapuskat. Pikkuhiljaa muitakin alkoi valumaan kaveriksi ja saatiinkin tosi pikaisesti vietyä hevoset ulos kun porukkaa oli enemmän kuin tavallisesti. Jesse totesikin, että tarvii tulevaisuudessa yhtä monta talliorjaa päivittäin. Mittasin Peikon ja Ashrikin seuraavat ruoat valmiiksi ja jäin hetken höpöttelemään ystävieni kanssa tallikäytävälle. Pian painuimme aamupalalle, jonka jälkeen olisi tiedossa esteratsastusta.
Pitkän aamupalan jälkeen osa lähti siivoamaan karsinoita. Juttelin pitkään Maija-Stiinan, blondin, noin parikymppisen naisen kanssa. Hän oli kuin duracellpupu, siivosi varmaan 1,5karsinaa siinä missä minä yhden ja oli silti tosissaan huolellinen. Pian kello lähestyikin jo kahtatoista ja lähdin hakemaan Ashrikin takaisin sisälle ja varustin sen pikaisesti. Esteitä tälläkertaa, jes! Ashrikin kanssa esteet menivät helposti, ori oli tottunut paljon suurempiin ja pystyinkin hiomaan tekniikkaa pikkutarkasti. Lounaan jälkeisen vapaa-aikani käytin varusteiden suursiivoukseen. Löysin paljon vanhoja tavaroita, joita olin käyttänyt viimeksi Meten vanhemmilla Perlessä asuessani ja huokaillen lapoin niitä toiseen kassiin, jonka todennäköisesti veisin kirppikselle ja hävittäisin sitäkautta.
Siivousrupeaman jälkeen hain Ashrikin aikaisin sisälle ja harjasin hyvin ennen kello 16 alkavaa ratsastustuntia, joka olisi leikkitunti. Arvoin pitkään varusteita, joihin päätyisin orin kanssa. Päätin laittaa Ashrikille suitset, joissa oli turkoosi otsapanta ja D-kuolain ja laitoin jalkoihin vihreät suojat. Kaulalle sitaisin vihreän riimunnarun, siitä saisi tarvittaessa tukea. Satula saisi jäädä pois tältä tunnilta kokonaan, sehän olisi vain tiellä! Päästyämme viimein maneesiin Riri ohjasi meitä lämmittelemään itsenäisesti ja kertasi turvallisuusohjeita. Hän oli keksinyt meille temppuratoja, joista osa mentiin selästä, osa taluttaen ja erilaisia luottamusharjoituksia tehden. Lopulta olimme vielä hetken raippahippaa, omaa suosikkilajiani, vaikkei se kovin järkevää ollutkaan. Tunti loppui aivan liian nopeasti ja lähdimmekin Fridan ja Breezen kanssa kävelemään loppukäynnit maastoon. Päätin jättää päivällisen välistä ja hoidettuani Ashrikin ehdin vielä pikaisesti nähdä kakkosryhmän tunnista loppupätkän. Tarjouduin auttamaan Ronnieta Gigin kanssa ja jutustellessamme aika hurahti pikaisesti. Lopulta olikin jo iltapala ja sauna, jonka jälkeen kaaduin sänkyyni puolikuolleena. Olin todellakin tulossa vanhaksi..
Keskiviikko 14.2.Heräsin virkeänä puoli seiskan aikaan jätkien vielä kuorsatessa täyttä häkää. Kerrankin illantorkusta oli hyötyä, venyttelin ja haukottelin parikymmentä minuuttia instagramia selaten, kunnes nykäisin vaatetta niskaan ja painuin talliin. Samahan se olisi auttaa, kun kerran hereilläkin olisi. Aamusafkat turpien edessä hevoset olivat tyytyväisiä ja me aamutallilaiset painuimme kahville ja kaakaolle, pian hevoset saisi nakata hetkeksi ulkoilemaan ja itse ehtisi putsata muutamat karsinat ennen aamupalaa. Pikakahvin ryystettyäni ja omenan jyrsittyäni vilkaisin kelloani, jonka jälkeen lähdinkin jo kiidättämään niitä hevosia ulos, jotka eivät lähtisi maastovaellukselle. Ashrik jäi tyytymättömänä paukuttamaan karsinan ovea etusillaan kavereiden lähdettyä ulos.
Aamupalan jälkeen puliseva porukka nuoria valui talliin, kaikki miettivät sopivaa varustusta niin hevosille kuin itselleen. Minä olin päättänyt jo aikaisemmin vuorata itseni michelinmieheksi, ja nakata Ashrikille heijastinloimen päälle. Muut viltit olisivat tiellä siinäkohtaa jos ja kun pääsisimme rallittelemaan jossain. Varustin orille kultakoristeiset suitset, joissa oli olympiakuolain ja siirsin ohjat alimpaan reikään. Norsujarrua tarvisi viimeistään silloin, jos kuuma arabiori päättäisi tempaista ja ottaa vinkaisten lähdöt. Suojasin jokaisen jalan suojilla ja nakkasin selkään estesatulan rintaremmimartingaalilla. Kiristin vyön ja talutin päätään heittelevän ja steppailevan orin ulos. Maastovaellus oli ihana. Näimme matkalla monia metsäneläimiä ja kuljimme niin teillä kun poluillakin, laukkasimme hurjaa vauhtia pitkin järven jäätä (sinne pitää päästä uudelleen!!) ja käytiin makkaranpaistossa laavulla. Olimme takaisin tallilla vasta neljän aikaan ja juttelinkin Veronican kanssa siitä kuinka ihanaa oli kun kevät oli viimeinkin saapunut ja oli valoisaa. Hevoset hoidettuamme lähdimme tyytyväisinä ja väsyneinä päivälliselle. Zaida totesi saaneensa raitisilmamyrkytyksen ja kaikki muutkin olivat samaa mieltä.
Syötyämme muhkean päivällisen Jesse paukkasi sisään ja huusi hevosten karanneen. Kaikki lähtivät ryminällä ulos, jossa karanneiden hevosten sijaan odottikin merirosvoksi pukeutunut Riri ilkikurisen näköisenä.
”Tervetuloa Lehtovaaraan leiriläiset, tämä on ensimmäinen leirinne täällä ja nyt teidän on aika kokea oikea leirikaste, nyt lämmintä vaatetta päälle ja takaisin ulos.” hän aloitti silmälappu silmillään.
”Ei hitto mihin oon itteni tunkenu” mumisin ja kaikki muutkin näyttivät yllätetyiltä ja kiivas puheensorina täytti pihan.
”Ensimmäisenä me laitetaan teille pintelit silmille, koska just nyt ei ole tarkoitus nähdä yhtään mitään” Riri kertoi ja alkoi sokeuttaa meitä Jessen kanssa yhteistuumin.
Lopulta leirikasteeseen kuuluikin monta eri tehtävää. Jesse päristeli moottorikelkalla paikalle ja vei meidät johonkin muutaman minuutin ajomatkan päähän kelkalla. Lopulta saimme ottaa silmälappumme pois ja huomasimme Jessen huijanneen ja ajelleen vain ympyrää. Todellisuudessa olimme saapuneet kentälle, jossa oli pieniä esteitä. Sitten Jesse pisti meidät maistelemaan ”hevosenlantaa” eli suklaavanukasta jonka jälkeen meidät jaettiin pareittain. Sain parikseni violettitukkaisen Fridan, meidän jalkamme ja kätemme sidottiin yhteen ja meidän tuli suorittaa temppurata, jonka aikana meidän piti ”ravata”, ”laukata” ja ”mennä pohkeenväistöä”. Lopulta pääsimme myös hyppimään esteitä. Esteradan suorittamisesta otettiin aikaa, nopein saisi hirmuisen kasan irtokarkkia. Tästä motivoituneena nappasin Fridan puolittain syliini ja kannoin muutaman viimeisen esteen yli. Aikamme oli nopein, mutta jostain kummallisesta syystä meidät diskattiin...
Loppuilta menikin mukavasti leirikasteesta höpötellessä, saunoessa ja iltapalaa mussuttaessa, kerrankin olin mökkimme viimeinen, joka nukahti!
jatkuu..
Tehtäviä tulee lisää satunnaisesti aina ensimmäisiin kuittauspäiviin asti!
Loppuilta menikin mukavasti leirikasteesta höpötellessä, saunoessa ja iltapalaa mussuttaessa, kerrankin olin mökkimme viimeinen, joka nukahti!
