Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Aika aloittaa maaliskuu pienellä maastoestetunnilla!
Mukaan saa ilmoittautua, jos on muistanut kuitatatunnit, joissa on mukana ollut !! Tarkista asia
Läheisellä pienellä maastoesteradalla olisi koottuna muutamia pieniä maastoesteitä, eikä viikolle ole luvattu kovinkaan paljoa sulia kelejä. Pohjat antavat periksi, joten mennään pienellä porukalla pomppimaan maastoesteitä talvisissa keleissä!
Aika: lauantai 3.3.2018 Kuittaus: tarina/teksti tunnista 10.3 mennessä Aihe: talviset maastoesteet - hevonen on osattava hallita laukassa ja hyppykokemusta on oltava!!
Tunnin pohjatarina + kommentit
Aurinkoinen lauantaipäivä oli loistava kelineen kaikkineen pienelle maastoestetunnille. Muutamia esteitä oli koossa läheisellä pellolla leirin jäljiltä: lumiesteitä, lumisia puunrunkoja sekä paikalle oli raahattu aiemmin myös himena huonoksi mennyttä heinää ja muuta mukavaa. Risuesteitä unohtamatta, totta kai. Kuusi ratsukkoa sai ensin verrytellä melko vapaaseen tahtiin pellolla, joka oli tallautunut aiemmasta ratsastuksesta. Hevoset olivat selkeästi innoissaan tapahtuvasta, joten vauhtia riitti kaikilla kehuttavasti.
Veronica & Nalle ✓
Veronica ja Nalle kantoivat tunnin vauhdikkaimman ratsukon titteliä. Nallella riitti vauhtia painaa pellolla esteitä kohden, joten sen kanssa sai olla aika jämäkkänä. Veronica onnistui ihan ok hyvin pidättämään Nallea, vaikka monille esteille hyppy lähti aivan liian kaukaa ponin innokkuuden vuoksi. Muutamat viimeiset hypyt onnistuivat hyvin, sekä selvisitte ilman kieltoja yksittäiset esteet ja viimeisen 6 esteen radan läpi. Nalle oli lopussa yhä intopiukeana, mutta kuitenkin selkeästi töitä tehneenä ja rentona.
Kookos & Ashrik
Pellolla Ashrik osottautui sangen reaktiiviseksi herkkikseksi tänäpäivänä. Pomput olivat voimakkaita ja korkeita matalista esteistä huolimatta: hevonen pysyi kuitenkin hienosti tasapainossa ja ratsastajalla hyvä balanssi keskivartalon hallinnan kanssa. Muutamille esteille Kookoksella oli havaittavissa turhan paljolti sukeltamista hypyn mukana ja Ashrik tuli etenkin tukkiesteelle usein hyvin pohjaan. Loppua kohden saitte kumpikin hiljalleen ongelmia korjattua, etenkin viimeinen rata onnistui osaltanne tukkia myöden hienosti. Ashrikin säpsäkkyyskin alkoi loppua kohden kaikkoamaan jolloin myös vauhti pysyi kondiksessa.
Emilia & Mindy ✓
Mindy oli aika äkäisenä liikkeellä. Se oli aika vastusteleva jo heti ensikättelyssä verkkojen aikana, tosin vauhdikkuuden sijaan tökkien miten sattuu. Emilia ei oikein tuntunut alkuun saaneen ponia kontrolliin saati sitten liikkumaan kunnolla eteenpäin. Esteille päästessä Mindy hieman tahmeasti hyppäsi muutamat esteet ok hyvin. Emilialla kantapäät rohkeasti alemmaksi. Tukkiesteelle siirtyessä tuli kieltoja kaksi ennen kuin Mindy myös hyppäsi pystyyn. Radoista ensimmäinen sujui ihan ok hyvin, toisella radalla tuli kaksi kieltoa ja vähän heikommat hypyt. Kookosta voisit kysellä tsekkaamaan tamman läpi, löytäisikö hän ehkä temppuilulle jotakin syytä, vai onko kyse vain käytöksestä. Lopussa ilme oli Mindylla hapan, mutta muuten kulki ihan hyvin ja Emilia sai lopussa pidettyä tammaa paremmin kontrollissa.
Zaida & Ringo ✓
Ringo oli normaalista poiketen jopa hyvinkin eteenpäin pyrkivä. Zaida kesti hyvin mukana pienissä pukeissa ja sai pidettyä istunnan hyvässä balanssissa vaihtelevissa askellajeissa. Ringo hyppäsi mukavasti kaikki esteet, mutta risueste tuotti alkuun hankaluuksia ruunan päättäessä hieman jopa "pelätä sitä". Zaidalle nakattiin ohjeet ratsasta jämäkämmin lyhyempi tie esteelle, jolloin ruunalla ei ollut aikaa kammoksua edessä odottavaa hirvitystä, jolloin kirjava poni meni jo paremmin yli. Zaida sai keskittyä enemmän käsiinsä etteivät ne olisi liian alhaalla ja myötäystä tulisi esteelle tarpeeksi paljon. Lopun kaksi rataa sujuivat hienosti, vaikka yksi kielto pahalle risuesteelle tulikin ensimmäisellä kerralla.
Sabina & Ruusa
Alkuun Sabina sai alkaa hakemaan Ruusan kanssa yhteistä säveltä. Poni oli melko lennokas liikkeineen, mutta Sabina sai ratsastettua melko ripeästi Ruusan lennokkuuden hyväkseen, jolloin jäljellä oli jopa näyttävä ratsukko! Esteillä Ruusa loikki menemään melko avoimin mielin, jolloin Sabina sai ohjeekseen keskittyä enemmän oman jalkansa paikallaan pitoon sen mennessä liian eteen hypyn aikana. Sabina sai ohjeeksi myös käyttää enemmän puolipidätteitä saadakseen Ruusan pysymään aktiivisemmin kuulolla ja valmiina koko ajan, eikä vain juuri ennen estettä. Radalla ohjeet otettua käyttöön Sabina sai Ruusan kanssa ratsastettua kaksi puhdasta rataa hyvillä hypyillä, joista ehkä kaksi kuudesta tuli turhan pohjaan - juurikin lumiselle tukille.
Julia & Hoo ✓
Hoo oli pellolla kuin kotonaan. Se oli rentona heti alusta asti ja rodulle tyypillisesti ravi oli näyttävä. Ori vaikutti olleen hienosti kuulolla muutamista tammoista huolimatta. Esteille vauhtia oli alkuun hieman liikaa, joten muutaman kierroksen ajan Julia sai aikaa yrittää rauhoitella Hoota siihen jamaan, mitä se oli aikaisemmin. Uudet yritykset sujuivat hyvin, vaikka esteellä sai yhä ottaa rutkasti kiinni ettei hyppy lähtisi liian aikaisin. Tukkiesteelle Hoo kielsi monen muun tapaan muutaman kerran. Jämäkällä ratsastuksella ori meni kuin menikin yli. Radalla Julia jäi helposti vähän vain matkustamaan antaen Hoon itse improvisoida radat läpi: aktiiviseen ratsastukseen saa keskittyä koko ajan, siitä kotiläksyä opeteltavaksi!
Pohjatarinat yms. kommentit lisätty, voi alkaa kuittailla! Loput kolme kuvaa tulevat asap kun saan piirttikseen uuden kynän..... Lisäksi osallistumiset siivottu pois alta.
Tänään mä järkytyin aivan kamalasti, kun se kiva punapäinen tyttö ei tullutkaan hakemaan mua tarhasta, vaan se ilkeä tyyppi joka aina ottaa Rimpun tai sen ihme Fossen mukaansa! Mä nöyrryin silti kilttinä ponina kohtalooni ja astelin lamaantuuneena talliin sen ilkeän tyypin hoidettavaksi. Yhh kun mua kutitti massusta kun se harjasi sieltä hirveän kovaa! Tallissa oli muitakin hevosia ja ne oli kaikki ihan intona. Mä yritin tiedustella sisäpiirin tietoja Nallelta, mutta kermaponi vaan käänsi nyrpeästi päätään ja keskittyi manikyyripedikyyriinsä. Oli siinäkin kunnon kaveri! Ruusalta ei olisi edes kannattanut kysyä ja muut oli kauhean kaukana, joten mä yritin nukahtaa, mutta eihän siinä melussa oikein mikään onnistunut.
Mä en olisi millään halunnut, että se tyttö kiipeää mun selkäänkin, joten pistin täysillä vastaan kun se kiristi satulavyötä. Hahaa, siitäs sait! Kun me sitten lopulta siirryttiin ulos, sai se tyttö kuiteskin kiristettyä mun vyön, kun keskityin kuuntelemaan heppojen juttuja. Ashrik, tuo öljytyn kiiltävä arabi tiesi kertoa, että nyt lähdetään maastoesteille. Jes! Kyllä muihin äijiin sentään voi luottaa. Hoo, tuo uudempi tulokas, kunnon laiheliini myöskin oli tyynen rauhallinen, kun taas häikäisevänvalkea Mindy hyppelehti paikallaan kuin mikäkin sätkylelu. Chillaa, babe, everything will be okay! Olin mä aika ylpeä mun norsun hermoista - kestin, vaikka se tyttö istui jo mun selässä ja kälätti kovaan ääneen Nallen ratsastajan kanssa. Tyttöparka, toivottavasti poni oli sille edes vähän kohteliaampi.
Kun me saavuttiin pellolle, oli tunnelma koholla. Tukkeja, ihan jees - ja kappas vaan, ruokaakin oli tuotu! Mutta hui kamala, kuka oli rahdannut risukasaksi muuntautuneen pelottavan mörön pellolle! Hyi, tuon hyppääminen saisi suosiolla jäädä Nallelle, se nyt varmaan muutenkin kasvattaisi siivet ja lentelisi pois - mutta hyvä niin. Tyttö mun selässä ei taaskaan keskittynyt, joten lampsin muitta mutkitta heinäkasalle aterioimaan - mmhh! Hiukan outo sivumaku heinissä kyllä oli, mutta ehkä se tuli kylmyydestä. Kukaan muu oudoista loikkeliineista ei seurannut perässä, miksi ihmeessä? Kyllä sitä nyt syödä piti, ettei aivan kuihtunut luurangoksi. Taisin muutenkin olla ainut tarpeeksi hyvinsyönyt ja paksuimman talviturkin kasvattanut tästä porukasta - ottakaa esimerkkiä!
Ihana ruoka-automaattiomistajamme selitti jotakin niin puuduttavaa, että mä meinasin nukahtaa. Niimpä melkein pomppasin pystyyn, kun heikkohermoinen Mindy oli yhtäkkiä perässä! Jotenkin ponitamma sai kuiteskin tartutettua muhun jotakin pöllöenergiaansa, josta terästäytyneenä oli mukava puksutella menemään valmiiksi tampatulla pellolla - not bad, not bad. Risukasan kiersin kyllä kaukaa, tänään päivä ei kyllä paistanut sinne - no, no, no. Ravailin tyynen rauhallisena Hoon perässä jonkinmoisella uralla, enkä välittänyt laukkakisaa ottavista Mindystä ja Ruusasta, vaikka ne vilistivätkin varmaan millisentin etäisyydeltä ohi. Ilkeä tyttökin ratsasti mua ihan kivasti - ei vaatinut liikaa. Ehkei me sittenkaan tarvittu sitä ilkeä-sanaa mukaan.
Noniin, sitten päästiin asiaan! Innostuin esteista niin, että mä Ruusan suorituksesta inspiroituneena vedin pienen pukkisarjan omaa vuoroa odotellessa - tietenkin ihan Nallen turvan edessä. Hyppäsin omalla vuorollani reilulla ilmavaralla kaikki esteet, mutta ratsastaja ei ollut tyytyväinen, kun olin muka pomppinut liikaa esteiden välissä ja juossut risuestemöröstäkin ohi... No, aina ei saa mitä haluaa. Jos piffaisin hyvitykseksi vaikka limsat Kallen Kulmassa? Vai oliko nyt liian kylmä sen asteen juomille? Mähän olin säästä riippumatta aina hehkeänä, vaikkei ikä kyllä baariin riittänyt. Rimpukin varmaan pahastuisi, jos aina viilettäisin siellä tammoja iskemässä... Varo vaan Ashrik, kohta kaikki arabitammat kääntää katseensa muhun!
Tyttö ei antanut kuitenkaan periksi risuesteen kanssa ja uhkaili jättävänsä porkkanoitta, jos ei nyt suju. Sehän sai meikäläiseen ruutia eikä Ruusakaan takuulla niin lennokkaasti ylittänyt risuestettä kuin mä viimeisellä kierroksella! Vaikka suorituksen jälkeen selvisi, ettei tässä juostukaan aikaa vastaan, olin silti aika ylpeä hyvin oiotuista teistä - ratsastajakin pysyi vielä kyydissä! Tuskin punapääkään olisi niin hyvään suoritukseen pystynyt. Hahah - se antaa silti enemmän porkkanoita. Olen mä kyllä ehkä vähän kade Rimpulle ja Fosselle. Kröhöm - mutta mähän ne esteet ylitin, tyttö nyt vain sattui istumaan selässä ja vähän myötäilemään ohjista, katseet minuun, arvon leidit! Kallen Kulmassa tavataan!
MAASTOTUNTI 3.3 Hoo oli ihmeissään kun hain sen "liian" aikaseen sisälle herran mielestä. Talutin innoissaan olevan orin käytävälle, Hoo oli selvästi vähän viellä unenpöpperössä kun hoidin sen tuntia varten. Lähdimme porukalla ulos ja nousimme selkään. Hoo alkoi heräilemään allani pikkuhiljaa.
Saavuimme pellolle ja Ririä käski meidät verryttelemään itsenäisesti. Hoo kulki rennosti ja väläytteli upeaa ravia silloin tällöin valmiiksi tampatulla alueella. Verryttely meni loistavasti meidän osalta.
Aloimme hyppäämään esteitä ja Hoo vei minua kun sata nolla esteeltä esteelle. "pidätä, pidätä!" kuului Ririn neuvot esteiden välistä. Tein työtä käskettyä ja Hoo alkoi rauhoittua.
Tukkieste tuotti Hoolle jotain kauhun sekaista tunnetta selvästikin, vaikka on hypännyt useesti tukkiesteitä. Ratsastin pättäväisesti Hoota eteenpäin ja seshyppäsi lopulta mallikkaasti.
Sain kuulla kunniani siitä kuinka jään vain matkustamaan ja annan Hoon hoitaa hommat. Pakko alkaa treenaamaan enemmän esteitä ja yrittää keskittyä tähän asiaan. "ei ihmekään että estekisat on aina mennyt plörinäksi" nauroin Hoon selästä.
En voisi olla tyytyväisempi ori poikaani joka mallikkaasti suoritti hommansa vaikka paikalla oli kaksi kaunista valkoista prinsessaa.
Taputin hikistä orin kaulaa ja hymyilin. Pakko alkaa osallistumaan useemmin tunneille jos ratsastukseni paranisi.
Palasimme tallilme tunnin jälkeen hoidimme hevoset huolellisesti loimitin Hoon karsinaan ja juotin sille viellä mash-veden ja annoin pari porkkanaa. Putsasin hikiset varusteet pyyhkeellä. Ja laitoin satulan suojuksen paikoilleen. Kävelin lopulta kahville taukotupaan
Olin saanut tunnille ratstukseni ratsuponiruuna Nallen, jonka selässä verkkailin omaan tahtiin lumisella pellolla. Lähinnä hain poniin tuntumaa, sillä se oli kuin toiselta planeetalta laiskanpulskeaan eestiläiseen verrattuna. Tuntui pahasti sille, että kiisimme menemään kuin formula pitkin peltoa. En tosiaankaan ollut Kimi Räikkönen Nallen selässä roikkuessani. Yritinkin kaikin mahdollisin tavoin keksiä miten saisin ponin pysymään kurissa ja kuulolla paremmin mitä se oli. Koetin ravata verkkaisempaan tahtiin, kokeilin jämäkkiä pidätteitä ja lyhyitä nopeita pidätteitä ja kokeilin istua kuin perunasäkki selässä, mitä Karo aikanaan jankkasi tunneillaan varmaan jokaiselle epäonnekkaalle ratsastajalle. Kaikki avut menivät kuin tunnottomaan selkään.
Leiriltä muistissa olikin yhä hyvin esteet, joita pellolle oli kasattuna. Aloittaessamme hyppäämään painajaiseni kävi toteen ja karjuinkin kaksin käsin Nallen suussa roikkuen: "miten perkeleessä tämän saa pysähtymään?!" Ihme ja kumma selvitimme tavalla tai toisella esteen jos toisen ihan onnistuneesti. Hypyt lähtivät kylläkin välillä niin järjettömän omituisista kohdista, etten muistanut edes myödätä mukana hypyssä jonka luulin tulevan ehkä sekuntia-kahta myöhemmin. Ririltä tuli ohjetta ottaa enempi kiinni ennen hyppyä, sekä keskittyä tosissaan hidastamiseen, Nalle hyppäisi kyllä avustamattakin ylitse.
Loppurata - tai kaksi - menivätkin jo paremmin. Sain jopa muutamalle esteelle hidastettua Nallen vauhtia, vaikka taisimme olla ylivoimaisesti nopein ratsukko. Siisteys olikin jo sitten jotakin ihan muuta aika varmasti. Säästyimme Nallen varman hyppäämisen johdosta kielloita ja oman tasapainoni ansiosta kestin selässä, joten menomme näytti ehkä edes melko hyvältä. Se kyllä tuntui kamalalta. Loppuraveissa saatoin tosin ajatella, että oli Nalle ihan kelpo poni, jos siltä olisi saanut kitkettyä vauhtia edes hieman pois!
Mindy odotteli minua tarhanportilla. Tamman silmistä loisti ilkikurisuus. Avasin lankkutarhan portin ja napsautin riimunnarun kiinni pinkkiin riimuun. Mindy köpötteli rauhassa vierelläni. Talutin tamman karsinaansa.
Hain Mindyn harjapakin. Noukin kumisuan pakista. Pyörittelin kumisualla Mindyn tuuheaa talvikarvaa. Tammasta lähti uskomaton määrä karvaa. Kumisuan jälkeen kävin tamman pölyharjalla läpi ja putsasin kaviot.
En löytänyt Mindyn martingaalia mistään. Oli pakko mennä ilman ja toivoa parasta. Otin meksikolaiset ja estesatulan telineistään. Otin myös suojat.
Varustin tamman ripeästi, mutta tarkasti. Oli kivaa päästä pitkästä aikaa hyppäämään maastoesteitä.
Lähdimme Riri jonon kärjessä lompsimaan pellolle. Riri käski meidän ottaa alkuverkat omatoimisesti. Mindy alkoi heti tuittuilemaan ja hyppeli sinne tänne. Olisi vaan pitänyt etsiä se martingaali. Mindy tuijotti tukkiestettä kauhuissaan.
"Hypätään nyt tuota tukkiestettä" Riri määräsi. Ohjasin Mindyn tukkiesteelle. Mindy otti stopin esteen eteen. Käänsin Mindyn uudestaan esteelle. Mindy kielsi taas. Näpäytin tammaa raipalla ryntäille. Mindy hyppäsi pystyyn.
Sain Ririltä ohjeeksi pitää kantapäät rohkeasti alhaalla. Minun oli erittäin vaikea keskittyä kantapäihin, kun tamma steppasi allani milloin mistäkin syystä.
Loppuun hyppäsimme vielä kahta eri rataa. Ensimmäinen radoista meni ihan hyvin. Toinen rata ei mennyt nappiin tamman ottaessa kaksi kieltoa. No ehkä ensi kerralla paremmin.
Riri ehdotti jo kolmatta kertaa, että pyytäisin Kookosta tarkistamaan, ettei Mindyn temppuilu johtunut kivusta yms. Mindy oli kyllä aina ollut yhtä temppuileva. Ehkä Mindyn temppuilu johtuu vaan käytöksestä. Kookosta voisi kyllä kysyä tarkistamaan tamma, mutta en tiennyt haluanko välttämättä tietää mitä Mindystä mahdollisesti löytyisi.
Mä olin sitten mennyt osallistumaan ensimmäiselle ratsastustunnilleni Suomessa, ja mikäpäs muu aiheena kuin maastoesteet - miten turvallinen tapa aloittaa. Mulla oli kuitenkin kova hinku hyppäämään ja tiesin, etten sitä hetkeen vielä Hämyn kanssa tekisi. Niimpä mun oli pakko tarttua tilaisuuteen, ja kirjoittaa nimeni osallistujalistaan.
Ja muutamia päiviä myöhemmin löysin itseni valkoisen ponin satulasta. Ruusa oli karsinassa osoittautunut hyvin hienoksi ja oman arvonsa tuntevaksi neidiksi, joten mulla oli omat ennakkoluuloni tulevan ratsastuksen suhteen. Tai ei muuten, tykkäsin kyllä hevosista joissa oli luonnetta, mutta tää oli samalla ensimmäinen ratsastus Ririn ja muiden tallilaisten edessä. Olisi siis enemmän kuin suotavaa, etten onnistuisi nolaamaan itseäni täysin. Aluksi saimme lämmitellä itsenäisesti, joka tarkoitti meidän kohdalla yksinkertaisesti toisiimme tutustumista. Ruusa osoittautui heti alkumetreillä innokkaaksi liikkumaan, mikä sopi mulle. Tein ravissa suuria reittejä ja koettelin vähän asetella molempiin suuntiin, vaikkei poni olisi aina malttanut kuunnella. Toisaalta aikansa juostuaan alkoi connemara tasoittua, ja tykkäsin valtavan paljon sen etenevästä laukasta!
Pian me siirryttiinkin hyppäämään. Aloittelimme matalilla risuesteillä ja sain heti huomata, että Ruusan lennokkuus hypyissä oli mun makuuni. Niihin oli helppo myödätä, vaikka Riri painotti pitämään jalkaani hieman taaempana. Ruusa oli sen verran pienempi otus kuin mihin olin tottunut, joten veikkasin ongelmani johtuvan siitä. Plus olihan mulla tullut hyppytaukoa nyt muutaman kuukauden verran. Seuraavaksi kokeiluun pääsi lumiset puunrungot ja heinästä kyhätyt esteet. Ratsuni laukkasi lumi pöllyten esteeltä toiselle, eikä mulle edes jäänyt niin paljoa tehtäväksi: kunhan huolehdin että olin valmiina hyppyyn, ja tein välillä puolipidätteitä. Riri muistutteli jälleen jalkani paikasta, mutta muuten saimme kehuja tasaisen varmasta suorittamisesta.
Loppuun tulimme lyhyitä ratoja. Olin jo aika hyvin perillä Ruusan ajatuksen kulusta, ja meillä muutenkin tuntui klikkaavan yhteen. Radat olivat varmaan koko tunnin hauskoin osuus, kun sai kaasutella esteeltä toiselle puuterilumessa, ja saimme hyviä ponnistuskohtiakin. Mun ja selkeästi myös Ruusan mielestä tunti loppui aivan liian pian. Loppuverkka sujui mutkattomasti, ja olin kyllä tyytyväinen suorituksiimme lähtiessämme letkassa kohti tallia. Mulla oli hauskaa, ja alun epäluulojen vastaisesti Ruusakin paljastui tosi kivaksi poniksi!
Lisäksi osallistumiset siivottu pois alta.
