Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
Hallikautta aletaan pian korkkaamaan, mutta vielä ennättää yhteen maastoestevalmennukseen! Kahdella tasolla toisena pääsiäispäivänä teitä saapuu valmentamaan Heidi Rissanen Etelä-Suomesta, jolla on takanaan muutamien vuosien kokemus valmennuksesta kenttäratsastuksen parissa. Valmennukset aloitetaan maneesissa kello 10 lähtien ensimmäisellä ryhmällä ja jatketaan siitä järjestyksessä eteenpäin. Tallilta on mahdollisuus vuokrata kaukaa tuleville hevosille karsinapaikkaa.
Koko valmennuksen ajan Lounasravintola Tunturikoni maneesin tuntumassa on auki ja tarjoilee menun mukaan syötävää valmennuksien seuraamisen ohella. Äänet saadaan kuulumaan myös ravintolaan jolloin et missaa varmasti mitään.
Osallistuaksesi valmennukseen sinulla on oltava perusasiat hyvin hallinnassa sekä sinun tulee hallita ratsusi hyvin esteillä. Valitse oma tasosi omaa järkeä kuunnellen!
Valmennus on avoin kaikille virtuaaliharrastajille.
Valmennusryhmät
1. Helppo Itsenäisen verryttelyn jälkeen jatketaan varsinaiseen valmennukseen jossa tutustutaan maasto- ja erikoisesteisiin sekä katsotaan hyppytyyliä lävitse. Verkkahypyillä aloitetaan vasemmassa kierroksessa tutulle ja turvalliselle tukille ja parin hyppykerran jälkeen lisätään lankku perään. Vaihdetaan suuntaa ja hypätään tukki + mökki -yhdistelmää ennen rataa missä ratsastaja pääsee keskittymään tarkkaan ratsastamiseen ja erilaisiin esteisiin. Esteiden korkeus tasolla 60-80cm (max.) ja mukana korotettu ristikko. Säätövaraa on ratsastajan tahdon mukaan.
2. Vaativa Aloitetaan itsenäisellä verryttelyllä minkä jälkeen verkataan hyppyjä tukkiesteen avulla. Tukkiesteen hyppäämisen jälkeen lisätään mukaan korotettu lankkueste. Kahden esteen sarjan jälkeen vaihdetaan suunta ja lisätään kolmanneksi esteeksi tarkkuusesteenä toimiva penkki. Viimeisenä aletaan hyppäämään korotettua rataa. Este neljä (4) on nostettu metrin pystyksi ja sen alla on "hämäyksenä" oransseja kartioita. Tarkastellaan hyviä teitä, lähestymisiä ja hyppytekniikkaa.
Ryhmiin otetaan n. 4 ratsastajaa per. ryhmä, mutta kysynnän mukaan on mahdollista luoda useampi ryhmä saman tason alle. Maksimissaan kolme ryhmää / taso. Kaikille valmennuksen kuitanneille lähtee mukaan lyhyt sanallinen kommentti suoriutumisesta valmennuksesta sekä mahdollisia "kotiläksyjä" omaan treeniin.
Maastoesteiden sijainti maneesissa
Valmennustasolla "helppo" radan korkeus n. 60-80cm
Valmennustasolla "vaativa" radan korkeus n. 90-100cm
Este 1. = lankkueste Este 2. = tukki Este 3. = penkki / tarkkuuseste Este 4. = ristikko / pystyeste Este 5. = mökki
Esteiden välillä on reilu laukkavara
Ilmoittautuminen mukaan valmennukseen
Ilmoittaudu mukaan alla olevan lomakkeen mukaisesti. Kun nimesi löytyy osallistujalistalta ryhmäsi alta voit vastata tähän topaan kysymyksiin valmennuksen kulusta ja omasta ratsastuksestasi. Vastanneille luvassa kommentti valmentajan näkökulmasta valmennuksen kulusta sekä mahdollisista "kotitehtävistä" omaan treeniin. Osa paikoista varattu ensisijaisesti tallin omille ratsukoille, vapaaksi jäävät paikat täytetään ilmoittautumisjärjestyksessä.
Vastaathan kysymyksiin parhaasi mukaan ajatuksen kanssa ja perustele minkä kykenet!
Millainen ratsusi on yleensä maasto-/erikoisesteillä? Jos et ole aiemmin kokeillut, millainen sen ajattelisit olevan? Pitikö ennakkoajatuksesi tällä kertaa paikkaansa? =
Mikä oli teille ratsukkona haasteellista valmennuksessa? Miten voisit mielestäsi korjata ongelman? =
Millainen ratsusi on yleensä maasto-/erikoisesteillä? Jos et ole aiemmin kokeillut, millainen sen ajattelisit olevan? Pitikö ennakkoajatuksesi tällä kertaa paikkaansa? = En itse asiassa ollut varma, oliko Bellellä ikinä hypätty maastoesteitä, mutta olimme kuitenkin varsin varmoin mielin lähdössä valmennukseen. Meillä ollut myöskään yhtään yhteistä estetuntia takanamme, mutta Helin mukaan Belle on todella hyvä hyppääjä, vaikka tarvitseekin paljon tukea ratsastajalta. Minulla ei siis ollut huolta esimerkiksi siitä, että poni säikkyisi esteitä, koska luotin siihen täysin. Valmennuksen aikana paljastui, että Belle kammoksui erityisesti lankkua, jonka alta olisi varmasti voinut hypätä hirviö, mutta pääsimme siitäkin ehkä kolmannella yrittämällä lopulta yli. Odotin siis ponilta ehkä turhan liikoja luotettavuuden suhteen, mutta muuten Belle suoritti osuutensa hienosti ottaen huomioon, että nämä saattoivat olla sen elämän ensimmäiset maastoesteet, sillä ainakaan Riri ei ollut tiennyt, oliko sen edellisessä kodissa menty paljoa maastareita.
Mikä oli teille ratsukkona haasteellista valmennuksessa? Miten voisit mielestäsi korjata ongelman? = Lankkuesteen lisäksi meille haastavinta olivat tarkat tiet ja ponnistuspaikat. Kieltoja tuli paljon, koska en varsinkaan aluksi osannut tukea Belleä tarpeeksi esteillä, enkä etenkään kaarevilta teiltä saanut sitä tarpeeksi hyvään ponnistuspaikkaan. Huomasin, että poni todella on todella tarkka pienistäkin tekijöistä, jotta hypystä tulee hyvä. Bellellä oli myös hieman ylimääräistä energiaa, joten tietyn määrän laukka-askeleita saaminen väleihin oli meille hieman haastavaa, kun en saanut säädeltyä ponin isoa laukkaa tarpeeksi. Ongelmat voisi korjata lähinnä vain ratsastamalla ponia enemmän ja oppimalla sen jekut, jolloin tietää sitten vastaisuudessa kuinka ratsuaan pitää käsitellä saadakseen sen liikkumaan hyvin.
Mikä mielestäsi onnistui erityisen hyvin? = Vauhti ja vaaralliset tilanteet? Belleä ei tänään tosiaankaan tarvinnut juuri pyydellä eteen, sillä se oli erittäin innoissaan maastoesteistä ja vauhtia riitti, joka toisaalta kostautui siinä, ettei poni jaksanut keskittyä hyppyihin vaan lähinnä sukelsi esteiden yli. Valmennuksen lopussa, kun sain Belleä jo hieman avuille, se alkoi jo koota itseään paremmin hypyssä, jolloin saimme siitäkin loppujen lopuksi kehuja. Muita hyviä puoli en juuri keksi, sillä olimme vielä molemmat ponin kanssa aika untuvikkoja, mutta ainakin opimme paljon uutta! Olisihan se aika tylsää, jos kaikki aina sujuisi täydellisesti...
Helppo Cassandra Aarnisalo - Don't Jinx It Millainen ratsusi on yleensä maasto-/erikoisesteillä? Jos et ole aiemmin kokeillut, millainen sen ajattelisit olevan? Pitikö ennakkoajatuksesi tällä kertaa paikkaansa? = Meille valmennus oli ensimmäinen yhteinen kerta maastoesteillä, enkä oikein tiennyt mitä odottaa. Päällimmäisenä ajatuksena taisi olla, että varmaan aika samantyylinen kuin normaaleilla esteilläkin ja oletukseni piti paikkansa. Alkuun ihan muutamia epäröintejä lähestymisissä, mutta selvittiin kuitenkin kunnialla, eikä ruuna turhia kyttäillyt. Koulupainotteisena hevosena Jinxy ei ollut ihan omalla mukavuusalueellaan, mutta yritti kuitenkin hienosti!
Mikä oli teille ratsukkona haasteellista valmennuksessa? Miten voisit mielestäsi korjata ongelman? = Meille haaste oli se, ettei yhteistä hyppykokemusta ole vielä niin paljon. Suuren osan säätämisestä ja epäröinnistä olisi saanut kitkettyä pois, jos olisin hypännyt Jinxyllä enemmän. Ongelman ratkaisu on melko simppeli - enemmän estetreenejä koulujuttujen väliin, mikä saa varmaan myös ruunan mielenkiinnon pysymään yllä.
Mikä mielestäsi onnistui erityisen hyvin? = Onnistuin istumaan satulassa hyvin ja pysymään ruunan joskus liioitelluissakin hypyissä mukana. Myös avut saatiin hyvin läpi ja minulla oli koko ajan hyvä ja turvallinen olo satulassa, mikä on mielestäni tärkeää etenkin hypätessä. Jinxy oli myös ihanan reippaana ja innoissaan menossa, mutta pysyi kuitenkin koko ajan hyvin hanskassa.
Kuittaus: 1. Kuulin Ririltä että Poppis antaa hyvin virheet anteeksi ratsastajalle, ja maastossa sekä muutenkin varma. Ajattelin että Poppis ei paljoa tuijottele esteitä ja olin oikeessa. Poppis oli muistaakseni tallin isoin hevonen, mutta melkein Vallun kokoinen. Isoja hevosia rakastavalla ihmisellä ei onneksi ollut suurempaa jännitystä ilmassa hevosen koon puolesta.
2. Välillä hypyn jälkeen pidätteet ei meinannu mennä läpi ja olisin kyllä voinu vetää ihan kovempaakin ohjasta mitä nyt jälkeenpäin ajattelee. Mutta sai vähän miettiä lennänkö alas vaiko enkö? Mutta Poppis sit aina loppuen lopuks rauhottui, odottamiset oli hepasta tylsiä.
3. Hyppyjen lähestymiset! Kolautteluita ei meinannut tulla melkeen yhtään ja itekkin pysyin hyvin mukana hypyissä. Ekat hypyt meni miten meni.. ite olin ihan shokkina ruunan hyppytyylistä mutta siihen totuin onnekseni nopeasti. Ja sitten hypyt tuntuikin jo mukavemmilta.
1. En ollut aiemmin Vallua kokeillut, mutta Ririn ja Mintun vakuuteltua minut läpikotaisin siitä, että herra olisi asiallinen hypättävä, rohkenin kyytiin. Eipä minulla juuri ennakko-oletuksia ollut, vähän hirvitti kun pienen ja turvallisen Muskan jälkeen täytyi kavuta niinkin valtavan kaverin selkään. Olin kuitenkin kuullut ja nähnyt Vallulla mentävän jonkin verran, minkä perusteella osasin odottaa mukavaa tapausta! 2. Valmennuksen alkupuolella haastetta tuottivat niin Vallun suuret askeleet, kuin yhteisymmärrys vauhdistakin. Vallu The Valtamerilaiva, joksi hänet ehdin jo nimetä, omasi hirveän suuret liikkeet siihen verrattuna mihin olin tottunut. Oma istuntani oli aluksi vähän hukassa tämän takia, käsi huojui vähän miten sattuu ja jalkaa en saanut tarpeeksi vakaaksi. Kaiken lisäksi Vallu oli hiukan vetelällä tuulella, onneksi olin neuvoja kuunnellen ottanut raipan mukaan, niin tilanne korjaantui jonkun verran! Mitä olisin voinut tehdä paremmin? Noh mitä sitä nyt sanoisi, yrittää istua paremmin satulassa ja ratsastaa rohkeammin pohkeella... Ja mennä enemmän tämmöisillä jättiläisillä! 3. Saatiin alun vaikeuksien jälkeen itseasiassa tosi kivoja hyppyjä aikaan, paikat ja välitkin osui kivasti kohdilleen! Tykkäsin Vallun tyylistä hypätä tosi paljon, ponnua löytyi, eikä ilmavaroja säästelty! Pääsin itse odotuksieni vastaisesti todella hyvin hyppyihin mukaan, ja kun opettajan ohjeilla istuntakin vähän tasaantui, saatiin tosi kiva rata loppuun! Tykästyin paljon tunnin tehtäviin, ja etenkin mökkieste, sekä siihen yhdistetyt tehtävät oli mun ja Vallun suosikkeja! Kaikin puolin siis oikein kiva ja opettavainen tunti, sekä hevonen, jolla haluan ehdottomasti mennä joskus uudestaankin!
1. Minulle kenttäratsastajana maastoesteiden hyppääminen oli erittäin tuttua hommaa ja osasin rohkaista oikeen aikaan Fionaa. Tämä oli minun ja Fionan ensimmäinen yhteinen maastoestehyppely, mutta en tiennyt oliko tamma hypännyt aiemmin. Fiona oli yllättävän rohkeasti menossa esteeltä toiselle, vaikka välillä piti vähän enemmän rohkaista.
2. Meille haasteen tuotti yksinkertaisesti laukka ja sen vauhti. Fiona olisi halunnut laukata tuhatta ja sataa eikä pidätteet oikein mennyt läpi. Loppua kohden parani kun sain nappulat kohdilleen. Myös minun käden tasaisuus oli yksi asia mistä valmentaja huomautti.
3. Mielestäni erityisen hyvin onnistui tukeva istunta ennen hyppyä ja hyvä myötäys, etten kuitenkaan sukella kaulaan. Fiona hyppäsi myös kivalla ilmavaralla, joka yllätti positiivesti ja tunnilta lähdettiin hyvällä fiiliksellä pois.
Millainen ratsusi on yleensä maasto-/erikoisesteillä? Jos et ole aiemmin kokeillut, millainen sen ajattelisit olevan? Pitikö ennakkoajatuksesi tällä kertaa paikkaansa?
Olympia on itsevarma ja todella menohaluinen esteellä kuin esteellä tai jopa ilman esteitä. Tammalla ei ole inhokkia eikä se pahemmin pelkää mitään.
Mikä oli teille ratsukkona haasteellista valmennuksessa? Miten voisit mielestäsi korjata ongelman?
Haasteellista on tamman hillitseminen niin ettei radalla tarvitsisi ottaa ylimääräisiä aikaavieviä voltteja ja askeleiden sovittaminen.
Mikä mielestäsi onnistui erityisen hyvin?
Korkeidenkin esteiden ylitys onnistui hyvin ja Olympia teki kaiken itsevarmasti. Myös alkuverryttelut sileällä sujuivat hienosti.
Millainen ratsusi on yleensä maasto-/erikoisesteillä? Jos et ole aiemmin kokeillut, millainen sen ajattelisit olevan? Pitikö ennakkoajatuksesi tällä kertaa paikkaansa? Pulla on esteillä melko tarkkakaveri istunnan ja ohjastuntuman suhteen. Tamman hypyt ovat mieleenpainuvia paitsi ratsastajalle, yleensä myös katselijalle. Toisinaan hypyt ovat aakeita laakeita, toisinaan melkoisia "raketilla kuuhun" pomppuja. Alkutunnista Pullaan täytyy saada vauhtia ja askeliin liikettä, jotta hypyt lähtevät rullaamaan hyvin. Erikoisesteitä tamma ei pahemmin kyttäile, mutta hypyt ovat tavallisestakin kummallisempia niitä ylittäessä.
Mikä oli teille ratsukkona haasteellista valmennuksessa? Miten voisit mielestäsi korjata ongelman? Ratsastajan suurimpia haasteita ovat joustavan ohjastuntuman ylläpitäminen ja kolmipisteistunnan hyödyntäminen. Näitä voi korjata oikeastaan vain sillä, että joku niistä jaksaa muistuttaa ja ratsastaja sitten pyrkii sen itse korjaamaan. Pullalla puolestaan suurimpina haasteina ovat eriskummalliset hypyt ja lähestymiset, joita voi myös lähteä korjaamaan oikeastaan vain juuri toistoja tekemällä. Myös puolipidätteiden läpisaamisella on lähestymisissä suuri merkitys. Hyppytyyliä voi olla hankala lähteä korjailemaan, mutta jos lähestymiset saisi kuntoon, myös hypyt takuulla helpottuisivat. Mikä mielestäsi onnistui erityisen hyvin? Tällä kertaa Pulla oli oikein fiksulla päällä. Muutama kummallinen pomppu tuli erikoisesteille, mutta ristikko/pysty ja lankkuesteet sujuivat oikein mallikkasti! Pulla pysyi kivasti hallinnassa, ja tuntemattomasta paikasta huolimatta tammalla ei ollut liiaksi ylimääräistä virtaa. Positiivista oli myös huomata se, että toistoja tekemällä rata sujui aina vain kierros kierrokselta paremmin.
Millainen ratsusi on yleensä maasto-/erikoisesteillä? Jos et ole aiemmin kokeillut, millainen sen ajattelisit olevan? Pitikö ennakkoajatuksesi tällä kertaa paikkaansa?
=
Hoo on yleensä maasto/ erikois esteillä todella reipas ( liianki) sekä kuumuu herkästi. Pitkään pohdin ilmottautumista valmennukseen juuri sen takia ku ollaan maneesissa ja Hoo on aika energinen näin keväisin, päälinmäisenä ajatuksena oli että seuraavana päivänä on kädet kipeenä kaikesta pidättämisestä. Tällä kertaa Hoo kyllä yllätti. Se ei kaahottanut ympäriinsä niinkun olin ajatellut.
Mikä oli teille ratsukkona haasteellista valmennuksessa? Miten voisit mielestäsi korjata ongelman?
= Tällä kertaa meidän haasteeksi koitui se että Hoo sattui olemaan valmennuksessa jossain transissa ehkä kaikki kolme hurmaavaa tammaa sekoitti Hoon ajatukset, eikä hypyistä välillä tullut oikein mitään. Mutta jos tuon unohtaa niin meidän haasteelisin asia oli oikean hyppy kohdan löytäminen. Melkein joka kerta lähdettiin joko liian kaukaa tai sit ollaan liian lähellä ja Hoo kieltää. Paranis varmaan tämäkin harjoitelulla harjoitelulla. sekä enemmän valmennuksiin mukaan.
Mikä mielestäsi onnistui erityisen hyvin? Vauhdin säätäminen. Hoo toimi erinomaisesti siinä, se ei mennyt liian kovaa (niinkun aina) Sekä selvittiin ehjin nahoin valmennuksesta
Cassandra - Don’t Jinx It, valmentaja Heidi Rissanen
Koulupainotteisen Jinxyn näkeminen maastoesteiden joukossa oli mielenkiintoista eikä se juuri jäänyt muiden ryhmän ratsujen varjoon. Ruuna asteli alkuun varmasti ja kuikuili vähän empien maastoesteitä niihin tottumattomana, niin ainakin Cassandra huomautti kysyttyäni ratsukon kokemuksesta maastoesteillä. “Anna sen käydä katsomassa vaikka tukkia ennen verkkahyppyjyä kyseiselle esteelle”, vihjasin ja Cassandra teki työtä käskettyä. Pienen miettimisen jälkeen sopeutuva ruuna näytti hyväksyneen tukkiesteen minkä jälkeen aloitettiin verkkahypyt yksinkertaiselle esteelle pitkällä sivulla.
Ensimmäinen verkkahyppy oli aika show Jinxyn osalta: sen varmuus esteelle oli tipotiessään, hyppy lähti huomattavan kaukaa mutta ratsastaja pysyi perse penkissä liimattuna yllättävän hypyn satuttua. “Seuraavalla kerralla ota rohkeasti kiinni ennen estettä. Jinxy on vähän epävarma, se hyppäsi tosi kaukaa osittain senkin vuoksi. Älä anna sille lupaa hypätä ennen aikojaan - ota enemmän kiinni, ratsasta varmasti oikealle etäisyydelle ilman hätiköityjä päätöksiä”, ohjeistin ratsukkoa joka kokeili muutaman muun hypyn jälkeen vielä uudemman kerran. Cassandra pidätti hevosta selkeästi enemmän eikä matkustellut turhia selässä jolloin myös ratsu varmistui silmissä, hyppäsi yli selkeästi paremmalta paikalta ja hallittuna. Myös seuraava sekä kolmas hyppy onnistuivat kivasti kun Cassandra ymmärsi mitä Jinxyllä haettiin. Ruuna otti ratsastajan tuen positiivisena vahvistuksena eikä kyttäillyt enään parin hypyn jälkeen tukkia sen enempää eivätkä hypytkään olleet täten liioiteltuja. Kun verkkahyppyihin lisättiin laukkavälillä lankku oli Jinxy selkeästi enemmän varma hypyissään, eikä lankku hämännyt sitä yhtälailla kuin vieras tukki. Hevonen selkeästi syttyi ensimmäisen hypyn jälkeen toista hevosta lähestyttäessä, mutta hyppy vaikutti yhä hallitulta, eikä se hypännyt turhan kaukaa kuten ensimmäisillä tukkikerroilla. Hypyt vaikuttivat suhteellisen kiitettäviltä. “Muista kannatella yläkroppaasi myös toisella esteellä vaikka Jinxy hyppää isosti. Jännitä keskivartalo ja nosta vähän asentoasi kaulalle sukeltamisen sijaan, sillä nyt hyppy näyttää hieman ryhdittömältä. Älä silti unohda myötäämistä että Jinxy saa varmasti kaipaamansa tilan hyppyä varten”, annoin ohjeeni varmempiin hyppyihin seuraten korjaisiko Cassandra hommat. Toisen hypyn jälkeen sain vielä muistuttaa ylös nousemisesta vaikka ratsastaja asentoaan aikaisempaan verraten paransikin.
Suunnanvaihdoksen jälkeen hypättiin enemmän maastoesteitä, tukki + mökki -yhdistelmä. Tukki ylittyi jälleen hienosti, mökki näytti epäilyttävältä ruunan silmissä mikä koitui hevosen epäröinniksi esteen edessä Cassandran yritettyä patistaa steppaavaa hevosta esteen yli. Yli päästiin, mutta vähän heikosti. “Anna Jinxyn käydä tutustumassa taas esteeseen. Se voi ihmetellä niitä.” Toisella kerralla homma onnistuikin paremmin, Cassandra otti hyvin kiinni ennen estettä valmistellen ruunan siistiin hyppyyn mökin ylitse. Ilmavaraa tuli hyvin eikä pelkoa ollut kavioiden kopsuttamisesta esteeseen.
Itse radassa lankku ja tukki eivät tuottaneet ratsukolle enään ongelmaa vaan kumpikin ylittyi nätillä laukalla ja siistillä hypyllä. Tarkkuusesteelle tuli ensimmäisellä huti, sillä ratsukolla oli aivan liikaa vauhtia esteen vaativuuteen nähden. “Jos Jinxy ottaa liikaa vauhtia rauhoita se vaikka voltilla ennen estettä, älä lähde kokeilemaan tuuriasi liiassa vahdissa tarkkuusesteelle. Volteille on nyt aikaa ja pääasia on saada hevonen rauhoittumaan niin että se pysyy täysin hanskassa vaikken väitä että täysin menettäisitkään kontrolliasi ratsuun. Kokeile voltin jälkeen uusiksi, lähde tukilta”, selitin asian vuorossa olleelle ratsukolle ja seurasin miten he lähtivät uudelleen ylittämään tehtävää tukilta eteenpäin. Cassandra ratsasti tukin jälkeen napakan voltin jolla sai Jinxyä enemmän kuriin, muistutin penkkiä lähestyttäessä ottamaan kiinni ja ratsastamaan kunnon paikan keskelle estettä ja ratsukko ylitti esteen hyvin. Ristikko ei tuottanut ongelmaa miten osasin odottaakin. Mökin kohdalla Jinxy näytti empivän taas hieman, mutta aktiiivsella ratsastuksella Cassandra sai hevosen esteen ylitse.
“Jinxy yritti hienosti, vaikka oli selkeästi vähän hukassa mukavuusalueen ulkopuolella. Muista kantaa itsesi enemmän selässä ja tee tarpeen vaatiessa radikaalejakin ratkaisuja vauhdin rauhoittamiseksi: ota kiinni, hyödynnä voltteja ja kerää keskittymistä.”
Poppis oli tuttu ja vanha konkari maastoesteillä, erikoisesteillä, hallissa ja ulkona, joten Mintulla oli allaan pomminvarma ratsu tehtävää hoitamassa: Minttu myönsikin luottaneensa Poppiksen varmuuteen eikä juuri jännittänyt valmennusta. Ratsastaja ei ollut kuitenkaan vääntänyt liikaa ennakkoluuloja mustasta, suuresta ratsustaan ja lähinnä positiivisesti Minttu oli kuvannut tilannetta pienen kyselytuokion lomassa. Poppis oli selkeästi uteliaana esteet nähtyää ja se oli valppaana menossa, mutta se piti keskittymisensä toistaiseksi hyvin ratsastajan ohjeissa mikä oli ruunalle tunnetusti oleellista.
Verkkaesteenä tukki oli Poppikselle tuttu juttu: Minttu onnistui ratsastamaan hallitun ja hyvän lähestymisen ja Poppis hyppäsi varmasti hyvällä yhteistyöllä tukin ylitse. Hyppy taisi olla yllätyksellinen ratsastajalle, mutta ratsu ei hänen onnekseen juuri reagoinut horjahtaneeseen tasapainoon satulassa. Esteen ylityksen jälkeen ruunan laukka rullasi ryhdikkäästi enemmän ylös mitä eteen. Vanha Poppiskin innostui erikoisesteistä yhä uudelleen ja uudelleen. “Hyvä ja siisti hyppy sekä hieno lähestyminen esteelle. Poppiksella on iso ja pyörivä hyppy, joten saat tehdä ihan tuplasti töitä hyvän istunnan eteen myös hypyn aikana ja jälkeen. Jännitä keskivartaloa ja valmistaudu seuraavalla hypyllä siihen että Poppis käyttää kovin selkäänsä hypyssä. Älä ole kädellä liian kova sen suuhun vaan anna tilaa hypätä kunnolla - silloin ruunasta saa parhaan potentiaalin irti. Paina kantapäätä alemmaksi mikä estää hieman tippumasta kaulalle alas tullessa tai ainakin helpottaa pystyssä pysymistä”, ohjeistin Minttua lähinnä voimakkaiden hyppyjen puolesta mikä näytti tulleen ratsastajalle suurena yllätyksenä. Suusta kiinni ottaminen oli hypyn aikana myös huono Poppiksen kaivattua tilaa hyvää hyppyä varten. Perään lisättiin lankku jolle ensimmäisellä hypyllä vauhti oli liiallinen. “Ota enemmän kiinni ja tarpeen vaatiessa kokoa enempi esteiden välillä. Pidä huolta siitä että saat Poppiksen hyvin tuntumalle ja avuille jo ennen esteiden hyppäämistä ja saat sen pidettyä läpikotaisin suorana.” Minttu keskittyi esteiden välillä tukin jälkeen kokoamaan suuriaskeleista ruunaa jolloin se näytti silmissäni hallitummalta ja aikaa jäi selkeästi enemmän suoristamiseen. Nyt esteelle hyppy tuli silti hieman pohjaan. “Muista kuitenkin päästää se hyppäämään lähellä estettä.”
Tukkia ja mökkiä hypätessä Poppis oli selkeästi varma ja vei Mintun varmoin askelin kummankin esteen ylitse. Tällöin Minttu sai keskittyä omaan ratsastamiseensa, omaan asentoonsa pitäen huolen silti siitä että Poppiksen vauhti pysyi hillittynä ja jatkuvassa kontrollissa. “Mökille mennessä tulee kaarre joo, mutta muista suoristaa Poppis kunnolla ennen esteen ylittämistä. Siinä on ihan hyvin aikaa ottaa kiinni, jälleen koota ja suoristaa esteelle. Kolmannella kerralla Poppis vihdoin alkoi suoristumaan aktiivisella ratsastuksella oikein suoraksi.
Viimeisenä radalle. “Nyt muistat kaarteiden jälkeen napakka suoristaminen jo hyvissä ajoin ennen estettä. Jos vauhtia on liikaa hyödynnä samaa mitä Cassandra aiemmin: napakat voltit joilla kerkeät ottamaan hevosta paremmin kiinni, kokoa napakasti ja anna tilaa esteelle suusta älkäkä ihan liikaa roiku siinä hypyn aikana”, ohjeistin ennen kuin ratsukko lähti suorittamaan rataa. Lankku ja tukki sujuivat hyvin ja suoristaminen pääsi tosi testiin penkin kohdalla jonka ratsukko kuitenkin suoritti odotettua paremmin. Sekä ristikon että mökin Poppis ylitti reippaasti, korvat höröllä ja suhteellisen hyvin kuulolla. “Jatkossa treenaa suoristamista paljon. Ratsasta uran sisäpuolella, tee kaarteita ja kiinnitä huomiota suoristamiseen. Hypyt olivat varmoja, sekä lähestymiset pääasiassa todella hyviä. Poppis oli reipas, mutta sait siihen otetta vaikka olisit saanut hyödyntää yhä enemmän kokoamista ja aristelematonta ratsastusta.”
Viveka- Lady Fortuna's Victory, valmentaja Heidi Rissanen
Suuri valkoinen Vallu käveli letkeästi maneesissa uralla kun sen selässä kiikkunut ratsastaja kertoi kokemattomuudestaan kyseenomaisesta hevosesta sekä mainitsi kuulleensa pelkkää hyvää ruunasta. Viveka ratsunsa kanssa saivatkin aloittaa verkkahypyt edellisen ryhmän tapaa maassa lojuneelle tukille. Vallu hyppäsi näpsäkästi oikeasta kohtaa ja hyppy näytti hevosen osalta erittäin tasaiselle siitäkin huolimatta että lähestyminen oli ollut vauhdin puolesta tahmeaa. Ratsastajasta taas huomasi tottumattomuuden. “Varmaan itsekin huomasit jalkojesi olleen epävakaat ja sen myötä ryhti horjuu. Jalkojen asennon tulisi olla suoraan painopisteen alla jolloin ryhti on helpompi pitää yllä etkä anna täten vääriä painoapuja ratsullesi”, ohjeistin Vivekaa saatuani pysäytettyä ratsukon, jolloin kykenin ohjaamaan käsilläni jalkaa oikeaan paikkaan. “Laske myös kantapäätä alemmaksi”, lisäsin ja pyysin heitä tulemaan esteen yli uudemman kerran, jolloin Viveka ei nojannut yhtä lailla eteenpäin vaikka jalka ei vieläkään saavuttanut täysin haluttua paikkaa. “Se että löydät jaloille oikean paikan voi viedä useita, useita toistoja. Kiinnitä siihen vain erityisen paljon huomiota. Jalkojen asento on tärkeä osa onnistunutta istuntaa.”
Kun perään lisättiin lankku tuli Vallu esteelle jälleen hyvään paikkaan ja teknisesti hyppy oli pieniä huoliteltuja vaille hyvä. Ainoastaan jouduin miettimällä miettimään jalan kanssa auttamiseksi neuvoja ennen kuin kiinnitin huomiota toiseenkin seikkaan kahden esteen tehtävällä. “Ratsasta rohkeammin pohkeella Vallua kunnolla eteen koska nyt se tökkii pahasti esteiden välillä. Olet turhan hellä ja varovainen, ei tuo ruuna hätkähdä napakampaa käskyä liiakseltaan”, huomautin, sillä jokaisen hevosen kohdalla hennot avut eivät toimineet samalla tapaa mitä toisten kanssa. Hyppy tukille, lankulle ja loppu. “Korjaa kyynärkulma.” Tukki ja mökki -yhdistelmä ei ollut enään niin ongelmallinen kun Vivekalla oli reilummin aikaa ratsastaa Vallua eteen kaarella. Hyppy mökille oli kaikista hypyistä parhain.
Viimeisenä tehtävänä oli edellisen ryhmän tapaa pieni esterata. Kuten osasin ajatella eivät lankku ja tukki tuottaneet Vallulle ja Vivekalle mitään ongelmaa, sekä Vallukin eteni kaarteen penkille napakassa tahdissa toisin kuin alkutunnin aikana kertaakaan. Lienikö vauhti ja iso askel tulleen yllätyksenä Vivekalle juuri ennen kriittistä tarkkuusestettä Vallun alettua empimään yli pääsyä vähän vauhdikkaan lähestymisen johdosta. “Nyt napakat pidätteet, ota kunnolla kiinni ja kokoon, mutta älä anna vauhdin pysähtyä. Menette sen esteen yli, tähtää rauhassa mahdollisimman keskelle ja --- noin, hienoa!” ratsukkoa sai ohjeistaa penkin yli. Vallu siis hyppäsi hieman empien, mutta hyppäsi kamalan loikan. “Kantapäät alas, painoa painopisteelle kuten neuvoin ja ryhti ristikolle ripeään”, neuvominen jatkui ristikon tultua nopeasti vastaan. Kaarteessa Vallulla oli kontrolloitu vauhti ja mökki ylittyikin varsin mallikkaasti. Seuraavissakaan kerroissa ei ollut juuri sanottavaa: muutama sama kohta tuotti harmaita hiuksia minulle valmentajana kuten lähestyminen tarkkuusesteelle ja pohtiminen miten Viveka olisi kyennyt parantamaan jalkojensa asentoa tasapainoisen istunnan helpottamiseksi.
“Ota hommaksesi venytellä lonkan koukistajia vaikka joka kerta ennen ratsastustuntia tai ratsastusta. Jo se parantaa ja helpottaa omaa istumistasi ja ratsastamista - lonkan koukistajien jäykkyys on ihan yleinen vaiva ratsastajilla ja ihmisillä. Toivo kanssa reippaasti tunneille isompia hevosia jotta saat vaihtelua ja tuntumaa erilaisiin askeliin. Kiinnitä ja pyydä tunnin pitäjää kiinnittämään ekstra paljon huomiota jalkoihisi. Kun jalat ovat kunnossa onnistuu ryhdin ylläpitokin paljon, paljon helpommin. Onnistuit kaikesta huolimatta ratsastamaan tosi hyviä paikkoja esteille myös lyhyellä radallamme ja Vallu hyppäsi varmasti penkkiä lukuun ottamatta kaikki esteet. Napakkaa ratsastusta vaan jatkossakin niin vauhtia saa vähän enemmän. Joka tapauksessa hyvä suoritus, tästä sinun on hyvä jatkaa!”
