Lehtovaaran Ratsutila on 2017 perustettu virtuaalinen ratsastuskoulu, jonka sijainti on Suomen lapin kauniissa maisemissa. Hahmojen välistä vuorovaikutteista tarinankerrontaa käydään seudun suurimman ratsastuskoulun tarjoamissa tiloissa, joissa suuressa osassa mukana on rakkaat piirroshevosemme - tekstien lisäksi piirroskuvat ovat suuressa osassa kokonaisuutta. Lehtovaaran Ratsutila, tutummin ‘’Lehtis’’ järjestää satunnaisesti tapahtumaa myös ulkopuolisille ratsukoille, kuten kisoja ja valmennuksia.
17. marraskuuta Onnea Lehtis 3 vuotta! Synttäreiden kunniaksi ollaan palattu takaisin juurillemme proboardsiin. Uusi ulkoasu asennettu, vielä pientä hienosäätöä vailla. Foorumi elää seuraavat pari viikkoa kun kuvia ja sisältöä muutellaan ja siistitään. Tervetuloa takaisin!
"Rasse on mitä parhain treenikaveri esteille ja kouluun, mutta miinuspuolena siitä löytyy läheisriippuvuus kavereihinsa tallissa ja maastossa. Toisinaan siltä löytyy mielipiteitä myös hoitaessa, sekä Rasse voi joskus stressata helposti."
Astuin tallin ovesta sisään hieman epävarmasti. En ollut hetkeen käynyt millään tallilla joten kuumotus oli aika suuri. Katselin ympärilleni. Käytävillä hengaili jonkun verran porukkaa, aika paljon hevosten parissa ja osa taas vain norkoili eikä tehnyt mitään erikoista. Monet olivat omissa porukoissaan ja juttelivat.
"Moi! Sää oot varmaankin Eetu?" Takaani kuului ääni. Käännyin katsomaan äänen omistajaa. Hän oli nainen, oranssilla hiuksilla ja pirteällä hymyllä varustettuna. Oletin hänen olevan tallin omistaja, Riri.
"Jep, that's me!" Sanoin hänelle samalla hymyillen. Ojensi käteni hänelle tervehtiäkseni. Nainen kätteli minua ja hymyili.
"Mukava tavata Eetu! Minä olen tallin omistaja, Riri. Mää voin näyttää sulle Rassen karsinan niin voitte tutustua toisiinne.” Riri sanoi näyttäen kädellä merkkiä jotta seuraisin.
Ririn näytettyä Rassen karsinan, jätti hän minut rauhassa tutustumaan Rasseen.
Ensimmäisenä kun aukaisin karsinan oven ruuna käänsi korvat kohti minua. Sen jälkeen se käveli ovelle ja alkoi hamuilemaan taskujani. ”Hei Rasse, mä oon Eetu. Tuut näkeen mua aika paljon tulevaisuudessa.” Sanoin ruunalle joka vain tyytyväisesti nautti rapsutuksistani. Vedin pipoa syvemmälle päähäni ja katsahdin näkyykö Ririä missään. En oikein tiennyt mitä tehdä.
”Tarviitko sää apua?” Kysyi minua vanhempi poika. Tai no mies, ihan miten itse haluaa luokitella.
”Um, juu.. mää en oikein tiedä mitä voisin tehdä Rassen kanssa, olen siis sen uus hoitaja.” Sanoin ja raaputin niskaani.
”Aa, sä oot se kenestä Riri puhuikin! Kiva saada tänne vähän mies voimaa!” Naurahdin tälle. ”Mää oon Jesse. No joo, mutta sä voisit vaikka harjata sen tai siivota sen karsinan. Kaikkein huippua olisi jos molemmat tekisit!” Jesse sanoi, vinkkasi naurahtaen ja lähti tekemään tallitöitä.
Otin Rassen käytävälle josta ruuna ei ollut kauhean tyytyväinen tähän. Ensin Rasse vain käveli edestakaisin hermostuneesti kunnes käskin sitä vähän reippaammin olemaan rauhassa. Sitten Rasse seisoi loppuajan paikoillaan. Kävin hakemassa harjoja ja kaviokoukun. Harjailin Rassea pitkin vedoin ja hymyilin nuorille tytöille jotka katsoivat minua ja supisivat omassa ringissään. Keskityin vain harjaamiseen ja olin omissa oloissani.
Rassen harjatua hain kottikärryt ja talikon. Olin aluksi hiukan hukassa, että missä ne olivat, mutta kyllä ne loppupeleissä löytyi. Aloin siivoamaan karsinaa ja kyllähän siinä jonkin aikaa vierähti. Karsinan siivoamisen jälkeen laitoin Rassen takaisin karsinaan ja rapsuttelin tätä. ”Kyllä meistä tulee vielä hyvä pari.” Sanoin hiljaa ruunalle joka hörähti minulle. Kyllähän siinä nousi hymy kasvoille. EETU JA RASSE 1 hm
Ririn kommentti / Tervetuloa Eetu Lehtikseen! Ensimmäinen tapaaminen Rassen kanssa näytti menneen hyvin ja tapasit vielä Jessenkin, hyvä homma. Rassen kanssa saa olla aika napakkana että sen saa kuuntelemaan: ruunalla on tapana joskus hölmöillä omiaan. Teistä tulee varmasti Rassen kanssa ajan kanssa kunnon parivaljakko! Saat tarinasta 15 v€.
10.12.17 - Eetu ja ehdotus Sunnuntai. Monet kavereistani makasivat darrassa sänkyjensä pohjalla ja osa oli lähtenyt pääkaupunki seudulle jotain keikkaa katsomaan. Mikä tarkoitti, että kirjaimellisesti kukaan ystävistäni ei voinut olla kanssani. Joten matkani suuntasi tallille.
Ja nyt talutin Rassea tarhasta talliin. Samalla kun ruunan hokit tarttuivat napevasti jäähän, tanssahteli tämä paikoillaan. Itse minulla ei ole hokkeja jaloissa niinkuin hevosilla, joten suurimman osan ajasta vain valuin perässä tai peruutin Rassen kanssa, ettei tulisi päälleni.
Talliin päästyä laitoin Rassen karsinaan ja istahdin karsinaa vasten maahan. Huokaisin syvään. En edes muista milloin viimeksi minulla on mennyt noin kauan hevosen hakemisessa.
"Onko kaikki hyvin Eetu?" Riri kysyi. En yhtään ihmetellyt naisen huolta. Näytin varmaan todella kärsivältä. Huokaisin uudestaan.
"Juu, kyllä kaikki on hyvin. En vaan muista milloin mulla on mennyt niin kauan hevosen haussa." Riri vain naurahti tälle. Ilmeisesti tämä on ihan normaalia Rassen kanssa.
"Hei, Eetu! Nyt kun oot täällä voisitko auttaa? Rasse ei mee tunneille tänään, niin haluaisitko liikuttaa sen?" Riri tokaisi hymyillen. Suostuin hänen tarjoukseen.
Otin Rassen pois karsinasta ja laitoin sen kiinni käytävälle. Tällä kertaa ruuna seisoi rauhallisemmin kuin viimeksi. Hain taas harjat ja harjasin Rassen oikein kiiltäväksi. Aloin nostamaan ruunan toista etukaviota. Ensin ei Rasse meinannut millään haluta nosta jalkaansa, mutta kyllä loppupeleissä se jalka nousi. Ei tainnut olla Rassen paras päivä.
Kävin sitten hakemassa Rassen satulan. Nostin sen ruunan selkään, joka vain lupsautti korviaan. Laitoin vyön kiinni, mutten vielä kiristänyt sitä tarpeeksi kireälle. Sen jälkeen laitoin itseni valmiiksi. Kypärä päähän ja saappaat jalkaan. Samalla nappasin suitset mukaan.
Suitsien kanssa mua oltiin varoitettu, että saattaisi tulla tahtojen taistelu. Tein niinkuin vanhoina aikoina Winstonin kanssa. Ensin hevosen pää alas, toisella kädellä suitsista kiinni ja toisella pitää päätä paikoillaan. Tämä kanssa toimi Rassen kanssa hyvin.
Sitten meidän matka suuntasi kohti kenttää.
Kentälle päästyämme, kiristin Rassen satulavyön ja mittasin jalustimet sopivan mittaisiksi. Sen jälkeen otin penkin ja ponnistin selkään.
Otin heti ohjat tuntumalle ja asetin kantapääni maata kohti. Aloitin tekemällä loivia taivutuksia ja myös jonkun verran väistöjä. Hitaasti aloin oppimaan miten Rasse reagoi esimerkiksi liialliseen pohkeen käyttöön tai epäselviin apuihin.
Kun nostin ravin olin positiivisesti yllättynyt. Rassen askeleihin oli helppo keventää ja sen ravi ei ollut mitenkään järkyttävän suuri. Lumi pöllysi takanamme kun ohjailin ruunaa ympäri kenttää. Sivusilmällä huomasin Ririn katsovan Jessen kanssa mun ja Rassen menoa tallin suunnalta.
Tein avotaivutuksia aika paljon ja jonkun verran pohkeen väistöjä. Laukkasin myös ruunalla ja ihastuin tämä laukkaan heti. Hyvin tasaista menoa ja ei ollut mitään ongelmaa pitää oikea laukka. Jonkin verran sai kuitenkin taivutella reippaammin, että myötäsi alas muotoon laukassa.
Laukan vaihtoja myös testasimme menemällä radan nurkasta nurkkaan vaihtaen laukan keskellä. Aluksi vaihdoissa oli jonkin verran ongelmia, itse en varmaankaan keskittynyt tarpeeksi. Sain oikeasti työskennellä tosissani laukanvaihtojen kanssa.
Aloin pikkuhiljaa ottamaan loppu raveja ja sen jälkeen loppu käynnit.
Oli mukava sunnuntai. Ja pikkuhiljaa tutustun Rasseen paremmin.
EETU JA RASSE 2 hm
Ririn kommentti // Rasse osaa antaa pientä haastetta ainakin alkuunsa, mutta vaivan se maksaa ennen pitkään takaisin! Hienoa kuitenkin, että et lannistu totaalisesti pienistä epäonnistumisista. Niistä sitä oppii. Saat tarinasta 15 v€!
Lehtovaarassa oli hiljaista. Ei siinä onhan hiljaisuus välillä ihan mukavakin, mutta tulee jotenkin, tyhjä olo. Tuntuu kuin kaikki olisi vain kadonnut ja hiljaisuus langennut talille. Juuri kun olin tottunut, että tallissa on ihana ihmisten vilinä ja kaikki puhuu keskenään.
Rasse seisoi edessäni käytävällä. Kerrankin hän ja minä oltiin molemmat rauhassa ja kummallakaan ollut kiire minnekkään. Tämä oli omalla tavallaan hyvin mukavaa, sellainen yhteinen joulurauha mulle ja Rasselle.
Hengitin syvään.
Mitä jos tämä on viimeinen kerta kun meillä on tälläinen rauha? Mitä jos tämä on viimeinen kerta kun me molemmat olemme ihan rauhassa?
Epäilen hiukan molempia kysymyksiä, mutta nähä kuitenkin pyörivät päässäni. Minun ja Rassen välille oli tullut sellainen suhde. Se ei niinkään ollut viha-rakkaus suhde, vaan enemmänkin molemmat ymmärsi toisiaan. Tottakai meillä molemmilla on meidän huonoja päiviä milloin tuntuu ettei mistään tule mitään, mutta tämä on kuitenkin vain helkellistä. Meillä on ollut monia hyviä päiviä huonojen joukossa.
"Moi!" Joku rikkoi hiljaisuuden. Säikähdimpä tätä ääntä joka tuli takaani. Otin hypyn sivulle ja katsahdin äänen omistajaa. Tyttö, selvästi nuorempi kuin minä Ruusan kanssa.
"Hei?" Tervehdykseni tuli ulos suustani enemmänkin kysymyksenä. Tyttö oli lyhyt joten jouduin katsomaan häntä alas ja hänen pitkiä hiuksiaan.
"Mä olen Iiris! Ruusan uusi hoitaja!" Hän sanoi hymyillen.
"Mun nimi on Eetu ja mä hoidan Rassea." Sanoin hänelle hieman väsyneesti hymyillen. "Haluutko et me väistetään et pääset Ruusan karsinalle?" Kysyin.
Iiris nyökkäsi. Otin narun ja siirryimme ruunan kanssa pois edestä. Rassen egolle oli kauhea kynnys väistää pientä ponia ja ei siirtymisestä meinannut tulla mitään. Kuitenkin tyttö pääsi ponin kanssa ohitsemme.
Nyt tallissa oli taas aika hiljaista. Kuului vain Iiriksen kaukainen Ruusan kanssa touhuaminen, mutta tämäkin oli hiljaista touhuilua.
Aloin varustamaan Rassea. Tarkoituksena olisi lähteä maastoon, vain me kaksi. Nostin satulan selkään samalla kun laitoin kuulokkeeni korviini. Rauhallisesti korviini pauhasi The Neighbourhood. Ruuna vain luimisti kun laitoin vyötä kiinni, muuten se ei jaksanut alkaa tappelemaan.
Kun olin saanut suitset päähän ja itseni valmiiksi, huikkasin Rirille lähdöstäni. Nyt sitten seisoin pihalla Rassen selässä.
"Saapa nähdä mitä tästä tulee.." Sanoin Rasselle joka vain katseli edessä olevaa tietä. Huokaisin ja painoin pohkeeni ruunan kylkiä vasten. Rasse lähti rauhallisesti kävelemään eteenpäin tietä pitkin, ei oikein välittäen mistään mitään.
Oli taas hiljaista. Satunnaisesti linnut visersivät. En ollut ikinä nähnyt Rassea näin rauhallisena allani. Yleensä ruuna olisi pomppinut paikoillaan tai muuten vain tanssahdellut minä selässä. Mutta nyt kaikki oli erilaista. Rasse oli rauhallinen. Rentoutunut.
The 1975 - Somebody else. Tämä kuului kuulokkeistani kun nostin ravin. Rasse otti rentoja pitkiä askeleita pitkin lumista tietä. Lumi narisi ruunan kavioiden alla samalla kun kevensin rauhallisesti askeleiden tahtiin. Rasse pärskähti tyytyväisenä. Tälläisiä olivat päivät jolloin kaikki meni hyvin ja molemmilla oli hyvä päivä.
Kuitenkaan mieleni ei saanut rauhaa. Tappeluni Mirjamin kanssa pahenevat päivä päivältä ja on hyvin suuret mahdollisuudet, että nainen nakkaa minut vielä pihalle joku päivä. Minne sitten menisin? Suurin osa kavereistani asuu vielä kotona ja osa asuu pienissä kämpissä minne ei todellakaan yhtä ylimääräistä Eetua kaivata. Muuttaisinko jonnekin tallitupaan siksi aikaa, että löydän paremman paikan?
No en tästä tiedä, Riri ei luultavasti haluaisi loista asumaan tallilleen. Siirsin käyntiin. Rasse käännähti katsomaan minua ihan kuin se ymmärtäisi minua. Olihan se ihanaa, että joku ymmärtää. Vaikka se olikin Rasse.
"Laukataanko?" Kysäisin ruunalta, jolta ei vastausta kuulunut. "Hiljaisuus on myöntymisen merkki.." Sanoin hiljaa, nostaen laukan.
Rasse liikkui reippaasti eteenpäin laukassa. istuin alas rauhassa ja annan ohjaa ruunalle.
Tätä on tämä elämä. Rauhallista ja hiljaista.
EETU JA RASSE 3 hm
Ririn kommentti // Oli kerrassaan kiva tarina lukea! Kiva kuulla, että teillä meni hyvin Rassen kanssa maastossa tällä kertaa. Siitä se lähtee! Tutustuessanne homma lähtee varmasti sujumaan kerta kerralta paremmin 15 v€ + hoitomerkintään liittyvästä kuvasta 10 v€
Katsoin seinään tyhjällä katseella. Olin jotenkin todella ulkona kaikesta tänään. Tallituvassa oli kanssani Veronica ja Siiri, jotka keskustelivat joulusta keskenään. En jaksanut liittyä keskusteluun vaan katsoin seinää. Valkoinen, hyvin tylsä.
"Oon yrittänyt kutsua sua ainakin kymmenen kertaa ja oot ihan omissa maailmoissa!" Tyttö sanoo tuhahtaen. "No kuitenkin, lähdetkö mun kanssa pellolle ratsastaan?"
"Pellolle? Niinku peltoralli tunnilla?" Kysähdin. Yleensä Zaida ei saa mitään extemppore ideoita, ainakaan niin että minä niihin liittyisin.
"Juu just niin!" Zaida sanoo iso hymy kasvoillaan. "Olin jo lähdössä Rimpulla, mutta Riri käydä kysyyn jotain mukaan ja ehdotti kanssa kysymään sua!"
"Joo voin mää lähtä!" Sanoin hymyillen. Nousin ylös sohvalta ja vedin sinisen takkini kiinni.
"Jes! Mennään jo!"
Ratsastuksen jälkeen pyydettiin Ririä ottamaan meistä kuva, joka oli nyt tietokoneeni taustakuvana. Meillä oli hauskaa Zaidan kanssa.
EETU JA RASSE 5hm
Ririn kommentti // Oli hyvä idea kummankin kopukan kannalta lähteä pellolle hankeen! Oli kiva, että Zaida sai sinut suostumaan mukaan. Kuva on myös tosi kaunis - Rimpukin näyttää söpöltä normaalin tammamaisen naaman sijaan. Tarinasta 10v€ + kuvasta 10 v€
"Kuka lähtis kaveriksi hyppäämään maneesiin?" Kysyin samalla kun tein sisääntuloani tallitupaan. Sain pari outoa katsetta vaaleanpunaisesta hupparistani uudemmilta hoitajilta, mutta vanhat tutut vaan naurahti mun sisääntulolle. Veronica ensimmäisenä aukaisi suunsa. "Mää tuun Sotilaan kanssa!"
Nova istui sohvalla joka on yleensä minun valtaamani. Tallitytön kunniapaikka oli vallattu.
"Eetu älä tee sitä mitä mä luulen, että aijot tehdä!" Nova sanoo katsoen minua tuimasti. Virnistän vain Novalle ja hyppään sohvalle. Makaamme yhdessä kapoisalla sohvalla, molemmat yrittäen saada enemmän tilaa itselle. Moni antaa meille hämmästyneitä katseita ja joku kysyi Zaidalta, että ollaanko me ihan kunnossa.
"Noh Nova! Lähde sääki hyppään Lallilla!" Sanon samalla kun Iiris tarjoaa mulle pöydällä olevia Doris-keksejä. Otan keksin tyytyväisenä vastaan ja alan hiljakseen vetämään sitä lärviini. Lapsena söin näitä aina kuin viimeistä päivää Alisan kanssa. Voi niitä aikoja kun olin nuori ja viaton poika.
"No kun olis paljo muutakin tekemistä.." Nova yrittää kierrellä hyppäämään tuloa. Kuitenkin sen verran osaan lukea Novaa, että hän salaisesti halusi tulla hyppäämään.
"Pyh ja Pah sanon minä! Tuu nyt tämän kerran!" Sanon ja annan naiselle kunnon koiranpentu silmät. Nova huokaisee ja nyökkää myötymyksen merkissä. Innoissani virnistän tälle ja lähden kohti karsinoita samalla kuullen Novan sanovan: 'Oonko ainut kenen mielestä Eetun kehon on vallannut joku pieni heppatyttö?'. Virnistän tälle ja hyräilen mennessäni karsinan luo.
Rasse vain katsoi minua ja uusia varusteita tuomitsevasti. Sen korvat oli niskassa kiinni ja näytti jotenkin tosi kärsivältä minun laittaessa huopaa selkään. Suojiakin se katsoi sillä silmällä että saisi nähdä mitä tästä tulisi. Rasse nosteli vain jalkoja kun suojia yritin jalkoihin laittaa. Kerran piti suuttua niin muuttui ruunalla ääni kellossa.
Sitten kun oltiin vihdoin ruunan kanssa valmiita, oltiin me yksi pari. Molemmilla pinkkiä päällä. Olin tällä hetkellä niin stereotyyppisen homon näköinen, että silmät päästä pois. Riri näki meidät käytävällä ja päivitteli mun ja Rassen värikokonaisuutta. Kyllä tämä tästä, ollaan kohta ihan pinkissä.
Astuin sisälle maneesiin raahaten ruunaa perässäni. Oltiin käyty pari kertaa ratsastamasassa täällä mut nyt korkattaisiin maneesissa meidän esteneitsyyt yhdessä. Olin käynyt tekeen jo simppelin radan ennen kuin pölähdin tallitupaan hakemaan seuraa.
Mittasin sopivat jalustimet ja kiristin vyön. Veronica ja Nova olivat jo saapuneet hevostensa kanssa maneesiin. Asetin päkiäni jalustimeen ja ponnistin selkään. Rasse lähti innoissaan heti kävelemään eteenpäin niin, että sain ottaa heti kunnolla ohjat käteen. Ruuna oli hankala saada kävelemään edes vähän muodossa aluksi, mutta kunnon jauhannan jälkeen. Reippain harppauksin Rasse meni käyntiä ympäri uuden uutta maneesia.
Zaidakin oli saapunut maneesin, katsomaan kyllä vain. Esteiden nostaja orja oli hankittu tälle hyppykerralle. Nostin ravin. Rasse meni ihanan rennosti, mutta reippaasti allani. Voltteja ja ympyröitä tehden sain ruunan paremmin tuntumalle ja pohkeelle. Sain kyllä ihan reippaasti käyttää lihaksia saadakseni sen kulkemaan näinkin hyvin.
Hypättin aluksi pienempiä ristikoita ravissa ja laukassa. Rasse tuntui olevan hiukan innoissaan, mutta kuitenkin oli hyvin mun tuntumalla ja kuunteli mun ohjeita. Sen jälkeen kun Zaida alkoi nostamaan esteitä, innostui Rasse kunnolla. Sain odottaa esteille kunnolla ja pitää todella vakaan käden.
Olin odottanut hyppäämisen muuttuvan vain Rassen ryntäilyksi esteille, mutta tämä oli itseasiassa vastakohta. Rasse meni hienosti esteet ja otti aivan huippuja hyppyjä. Sitten kun esteet nousi lähemmäs 70-80 cm (Köh köh Zaida innostui) alkoi meillä menemään todella hyvin.
Rasse oli aivan erilainen hypättävä kuin Winston. Entinen ruunani aina joko rynni esteille tai ei hypännyt. Rasse oli taas ihan erilainen. Se oli kunnolla kuulolla ja otti hyviä hyppyjä melkein jokaiselle esteelle.
Rassesta minä tykkään.
Riri // Olipas kiva että innostuitte kokeilemaan esteitä! Rasse usein alkaa keskittymään kun esteet nousevat juurikin hyppykelpoisiksi kookkaalle ruunalle, sitä ennen meno voi olla vähän mitä on. Hyvä hyppyheppa se on! Saat tarinasta 15 v€
Kuukausi ei ole pitkä aika, mutta kuukaudessa ruunasta on tullut mulle hyvin tärkeä. On koettu kaikenlaista ja astuttu pari kertaa ulos meidän mukavuusalueelta. Rasse on hevonen kenen kanssa haluan jatkaa samaan malliin jatkossa ja kehittyä. Se sai mun huonotkin päivät tuntumaan paremmilta ja saa mut aina hyvälle tuulelle. Kiitos tästä kuukaudesta Rasse ja Lehtiksen porukka!<3
Riri // Ihanaa että olet viihtynyt jo kuukauden hoitajanamme! Kiitämme Rassen kanssa ihanan ahkerasta hoitajasta <3 Heitän sulle 10 v€ !
Ei mennyt hyvin tänään, ei sitten kerta kaikkiaan. Aluksi Rasse ei meinannut tulla tarhasta sisälle. Sitten käytävällä jouduttiin pistämään käyntii yksi show pinteleiden kanssa. Selkään mennessä Rasse oli yhtä kireä kuin viulun kieli ja ei meinannut pehmentyä millään taivutuksilla. Ruuna oli hädin tuskin kuulolla ja tuntui ettei mikään auta. Kaiken kukkuraksi laukan aikana Rasse säikähti maneesin ovesta sisään astuvaa Novaa. Itse lensin selästä, kun taas Rasse jatkoi laukkailua eteenpäin.
"Herranen aika ootko sä Eetu okei?!" Nova huusi ja kipitti reippaasti luokseni. Novan huuto oli ilmeisesti kuulunut talliin asti koska pian perässä maneesiin asteli ainakin Riri ja Jesse. Oli muutakin porukkaa ketä en tunnistanut tässä mielentilassa. Silmissä alkoi sumeta ja kuulin vain Novan ja Ririn kutsut. Ja nyt kaikkialla oli mustaa. Minulla oli vain yksi huolen aihe. Olihan Rasse kunnossa?
Riri // Voi ei, toivon mukaan mitään pahempaa ei päässyt käymään (ehkä pitää lukea jatkojuttu tälle!). Harmi että Rasse päätti säikähtää noin maneesin ovesta tulijaa. Onhan ruuna vähän herkkähipiäinen, se on ihan ymmärrettävä seikka siinä. Piirsit tilanteesta myös hienon kuvan. Rasse mennä viilettää juuri kuten ajattelisikin! Saat tarinasta ja kuvasta 15 v€
Eetu ja maastoreissun jatkoa 18.2.2018 - yhdeksäs hoitomerkintä
"Mä oon todella rakastunut suhun!" Tuli nämä sanat ulos Jennin suusta talvisen maastoreissumme ruokatauolla. Mä en osannut reagoida kunnolla. Mulla meni sanat sekaisin, eikä ajatukset pelannu. Yritin sönköttää tytölle vastausta, mutta sehän se ongelma onkin. Olenko mä rakastunut Jenniin? Tyttö on kyllä ihana ja ihan hirveän hyvää seuraa, mutta oliko se rakkautta mitä koen häntä kohtaan. Katsoin Jenniä pitkään ja annoin tälle hymyn. Sellainen hymy joka tuli aikalailla suoraan sydämmestä.
"Jenni." Sanoin ja huokaisin. "Mä pidän susta tosi paljon. En tiedä onko se rakkautta vai mitä, mutta voin sanoa että ei noi sun tunteet ole yksisuuntaiset." Hymyillen vastasin hänelle. Joka sana oli totta. Jenni hymyili takaisin mulle.
Ei puhuttu paljoa loppumatkalla. Meillä oli sellainen mukava hiljaisuus, joka ei ollut yhtään kiusallinen. Rasse oli ollut koko matkan mukavan rauhallinen. Olen aika varma että Reiskalla on jonkinlainen rauhoittava aura. Niin, että Rassekaan ei säikkynyt mitään.
Tallille päästyä kiitin Jenniä ja lähdin Rassen kanssa tämän karsinalle. Samalla kun itse aukaisin kypäräni leukaremmiä testasin kädelläni oliko ruuna hikinen. Ja huhuh olihan hän. Rassen riisuttua vein hevosen pesupaikalle. Huuhdelteuani ruunan hiet pois laitoin tälle kevyen talliloimen päälle. Loppupäivän Rasse sai olla karsinassa.
"Miten lenkki meni?" Kuului takaa ääni. Käännyin katsomaan maasta Ririä joka hymyillen katsoi minua hymyille kun keräsin Rassen takaroita maasta.
"Hyvin meni! Rasse todella nautti retkestä." Sanoin virnistäen. Riri nyökkäsi ja lähti jatkamaan matkaansa käytävää pitkin. Hymyillen lähdin tallilta.
Riri // Ihmissuhteita, ihmissuhteita.... Hyvä että maastoreissu sujui kuitenkin hyvin! Hauska idea miten kirjoititte nämä Jennin kanssa puoliksi. 15 v€
Löin viimeisen kerran rumpukapulat rumpuja vasten. Tämä oli minulle yleinen tapa purkaa ylimääräistä energiaa niin. Sen jälkeen kun menin parisuhteeseen, poikaystäväni Jaken kanssa kenestä kukaan ei varmaan edes tallilla tiennyt, olin jotenkin eristäytynyt talli porukasta. En tiennyt oliko se pelko ettei nuo hyväksyisi parisuhdettani vai mikä, mutta se kuitenkin ahdisti minua hyvin paljon. Mutta nyt oli aika palata takaisin tallille.
Jake kävi viemässä autollaan minut tallille, varmistaen onhan minulla kaikki okei. Nyökkäsin tuolle hymyilen ja lähdin kohti tallia reppu olallani. Heti kun ovesta astuin sisään oli kimpussani kaksi nuorempaa tyttöä, Zaida ja Emilia. Molemmat halasivat minua hymyillen kysellen miten voin. Kävelin noiden kanssa tallitupaan jossa oli hyvin lämmin vastaanotto. Ihan toi hymyn naamalle.
"Eetu, onko sulla kihlasormus sormessa?" Merru kysyi virnistäen. Katsoin tuota hiukan punastuen nyökäten jonka jälkeen Vertsu alkoi spekuloimaan mitä laittaa päälleen minun häihini tulevaisuudessa. Hirveä huuto tästä tuli, mutta onko tämä edes ihme.
Lähdin kohun keskeltä kohti Rassen karsinaa. Hymyilin kun näin ruunan seisovan siellä loimi päällä.
"Hei poika." Sanoin tuolle. Rasse nosti päänsä ylös heinien seasta ja hörisi minulle matalasti.
"Se tuli just tunnilta, Mutta sä voisit käydä kävelen sen kaa. Tekis ihan hyvää sille." Kuulin Ririn äänen takaani. Katso naista hymyilen ja nyökkäilen.
Oli outoa tulla tallille kun tiesi ettei ei ole hoitoponia. Adelie melkein juoksi vastaan kun temmelsin tallille.
Adelie: "Rasse on niiiin söpö<3" Minea: "Saitko sen hoitohevoseksi?" Adelie: "En? Vaan sä sait!" Minea: "Oikeesti?!?" Adelie: "Joo!"
Hysteerikyynelten jälkeen näin ilmoitustaululla uudet hoitajat & hevoset
*Danaa pääsevät hoitamaan inari ja janika - tervetuloa!
Fionan tiimiin on valittu Rosa ja Sandra - onnea matkaan tämän leidin kanssa!
Rimpun hoitajaksi Pontsoa kurittamaan pääsee Seera tutun Zaidan kanssa!
Sotilaan toiseksi hoitajaksi Veronican kanssa tappelemaan pääsee @rosetta
Hipun hoitajaksi pääsee sofia
Nadan hoitajatiimi tulee koostumaan henkilöistä elviira ja sofianna !
Rassen poppooseen pääsivät Minea sekä Ava - Rassesta irtoaa useammallekin tytölle jotakin*
Minea: "Ava? Kukakohan on ava"
Noh menen hoitamaan Rassen. Jos Ava tulee tallille on meillä hyvä aika sopia kuka käy ja milloin.
Nappasin Rassen karsinan ovesta riimun ja narun ja kipitin tarhoille hakemaan Rassea.
Kuvittelin Rassen abaut 150säkäiseksi, mutta kun menin tarhoille jotain aivan muuta oli vastassa.
Rasse oli niin söpö tarhassa seistessään päätin ottaa siitä kuvan. Kuvaussessiosta ei oikein tahtonut tulla mitään kun Poppis nakersi vieressä toista hartiaani.
Puin Rasselle riimun ja talutin sen talliin. Pesupaikka oli vapaana joten laitoin Rassen siihen hetkeksi. Hain harjat hieman lähemmäksi ja aloin harjaamaan Rassea. Pitkin varmoin vedoin kävin koko ponin läpi, selän korkeinta kohtaa lukuunottamatta, nimittäin sinne en yltänyt.
Otin Rassen pesarilta ja lähdin taluttelemaan sitä. Käveltiin melkein tunti ympäri tallipihaa kierrellen ja kaarrellen joka kolosta. kuva
Noin tunnin taluttelun jälkeen alkoi satamaan räntää joten vein Rassen talliin. Rasse pääsi suoraan karsinaan nukkumaan kun kello oli jo sen verran paljon.
Riri huomasi Rassen päässeen sisälle ja alkoi kyselemään talvikarvasta.
Riri: "onko Rasse päässyt kasvattelemaan turkkia?" Minea: "no on sillä tällanen pehko" Riri: "sen klippaamista vois miettiä jos ratsastaessa alkaa hikoamaan." Minea: "mä voin auttaa jos tää joku päivä klipataan". Riri: "saa nähdä"
Oli aika lähteä tallilta kun sormia alkoi jo palella.
Tulin tallille suoraan koulusta joten joudun tekemään tallihommat farkut jalassa. Rassen karsinaa ei oltu vielä edes siivottu sekä ruoka ja juomakuppi oli mitä kamalammassa kunnossa. Vanhasta tottumuksesta hain kottikärryt sekä aloitin puhdistamaan karsinaa kakka kakalta. Kun joka ikinen puhtaaseen karsinaan kuulumaton asia oli otettu pois oli tasoittamisen vuoro. Vihdoin ja viimein pääsin viemään kärryjen sisällön lantalaan joka oli juuri tyhjennetty.
Hain pesupaikalta ämpärin, tiskiharjan sekä pesusienen ja menin putsaamaan astioita. Pinttyneimmät liat eivät lähteneet, mutta ehkä ensi kerralla.
Siivosin vielä kaappini kun sieltä ei löytänyt enää yhtään mitään.
ps. Tässä oli nyt tällainen lyhyt tarina (koska olin laiska) mutta toivottavasti ens kerralla on pidempi xD